Täällä ei noin hienoja kartanoita ole,ei muilla saati nyt itselläkään,mutta romua sitäkin enemmän....
Tietysti jos vaimolta kysyy niin muuta ei mulla olekkaan ja päinvastoin kun hänen kolujaan katsoo,molemmat tietysti pitää puoliaan aarteistaan...
Yhteisymmärryksellä pakettiautollinen taas kerta vietiin hyötykäyttöasemalle,siis minä kera koiran elämysmatkalle,se tykkää kunhan vaan autonkyytille pääsee ja pääseehän se.
Hyötykäyttöasemaltahan ei tietty saisi paluukuormassa mitään muiden rojua olla,eihän?
Paitsi ehkä jos työntekijöiden katse välttää ja sattuu just kohdalle tavaraa mikä on aivan liian hyvää sinne sekä on salaman-nopea kuin Flash Gordon
Mitäs sanotte upouudeksi osoittautuneesta, vielä paketissaan olleesta 80 luvun puolenvälin Nilfisk GS90 imurista joka varmaan lahjaksi saatu,ei ikinä maltettu käyttää ja perikunta vienyt hyötikselle.
Järkevää!
Letkut,suulakkeet,virtajohto ym tokikin mukana osina tehdas nippusitein eli eikun kyytiin muina miehinä elektroniikkakontista vihellellen ympärille pälyillen ja kotona kokeilemaan onko se ehjä vai viallinen ja josko tuon sitten saisi korjattua koska meillä on joskus tuommoinen ollut ja huippupeli kerrassaan.
Miksei Tanskalainen laatutuote toimisi,kallis peli ainoinaan ja aivan muuta kuin nykyajan kevyet muovirimpulat.
Putket on metallia,liitokset kunnollisia lukittuen ja suulake liukuu kuten pitäkin olipa matto tai lattiapuoli harjaksista ,ääni on täyteläistä suhinaa ja imuteho vakuuttava.
Puuilosta löytyi pusseja ja näköjään varaosiakin kattava valikoima yhä netistä saatavilla valmistajalta mikä ei itsestäänselvyys ole pian 40v imurille!
Joo,löysin muutakin kun kerta vauhtiin päästiin ja adrenaliinia lihaksissa+veressä....joku oli vienyt hyvän-näköiset,tukevat ja painavat kaiuttimet sinne jostain syystä.
Ulkonäkö ei peruskaiuttimissa kerro yhtikäs mitään äänenladusta tai nimikään mutta paino jotakin ja kotelon tukevuus,toki kehitys kulkee näissäkin ja vanhuus voi vaivata niidenkin sisuskaluja.
Harvemmin kajarit rikki menee,paitsi nuorisolla tietty,mutta noin niinkuin muuten ellei joku keksi kalvoille muuta käyttöä kuin musiikin kuuntelu,esim lapset tai vanhuuttaan ripustukset petä tms.
Voihan kajarit toki vaihtaa ikäloppuina muutaman vuoden välein kuten kirjahyllyn,lauteet tai keittiökalusteetkin,ei senpuoleen..
Pintapuolisesti toki voi kolhuja tulla riipuen kodista.
Jamo CD power 15 merkki ja malli.
Semmoiset keskivertoiset 80 luvun jokamies ämyrit pakettikajarien tilalle popittamiseen ja samaan kyytiin katosi kontista kuin imuri.
Autotalliin ollutkin hakusassa jonkinmoiset lisäkaiuttimet,mikseipä siis nämä kelpaisi jos ehjät muutenkin kuin päällisin puolin.
Ehjäthän ne,hienosti soi "hintaansa"ja mikä lie syy että nämäkin jätteeksi päätyneet?
Oisko olleet liian huonot,muutto tai kenties perikunta pikasiivonnut kotitaloa tyhjäksi tämänkin osalla?
Suomi on vauras maa,kulutusjuhla on näköjään voimissaan ja ehjää hyvää tavaraa heitetään yhä huoletta pois ja uutta tilalle,maapallo kiittää.
Meillä kävi kotona aikoinaan,joskus 80/90 taitteesta,Australiasta yx mies joka oli Suomesta lähtenyt sinne köyhyyttä pakoon 50 luvulla ja vieraili vanhassa kotimaasaan muutamaan otteeseen meilläkin muutamaan otteeseen piipahtaen tuolloin jo vanhana miehenä melkoisesti hämmästellen Suomen vaurautta sitten hänen nuoruuteensa.
Varsinainen persoona,juttu lensi ja rento meininki Aussityyliin,stetson päässä ja kielikin vähän jo hakusassa sekä osti aina jonkun romuauton jotta pääsi liikkumaan maaseudulla muutaman kk suomi lomansa aikana.
Kaveri oli tottunut on-off kaasuun,rallityyliin ja vaihteiston pahoinpitelyyn mutta hän tahtoi ajaa samaa puolta kuin kotonaankin vähän väliä ajatuksissaan ollen hengenvaarallinen hurjapää.
Ei senpuoleen,jos kesäauto levisi niin möi romun tienposkesta ohikulkijoille suoraan lennosta supliikkimiehenä ja osti seuraavasta takapiha autokaupasta halvimman liikkuvan kasan tilalle.
Pointti tähän stooriin on se että hän rahoitti Suomenmatkansa Australiasta romukeräämisellä eli sen ajan kaatopaikoilta haki hyvää tavaraa,möi niitä ja pikkuvikaiset osasi korjata.
Eläkkeeseen ei tarvinnut kajota suomenreissuja suunnitellessa,ne rahat oli kerätty toisten romuja myyden.
Siellä heitettiin surutta todella hyvää tavaraa rojuna kaatopaikalle niin laatu fillareista paremman luokan äänentoisto elektroniikkaan kuin mitä löytyi pikkuvikaisia ruohonleikkureita ym oivaa kunnostettavaa myyntimielessä.
Halvin ja nopeinkin pääsy tänne pohjanperukoille oli kuulemma itänaapurin Aeroflot,silloisen Neuvostoliiton ylpeys, mutta koneiden kunto pikkasen kyseenalainen kaikkine räminöineen,bensankatkuineen ja resonansseineen pelottaen matkustajat vähiin joten halvempi hinta oli perusteltu...sitten nauru perään
