Kiitokset kaikille kantaa ottaneille, ja muillekin vastanneille!
Oon kouluttanu rouvan vaihtamaan akun makitoihin ja lattaamaankin niitä; ei tarvi miun puuttua ruohonleikkuuseen sen enempää rimmerillä ko tavallisellakaan leikkurilla. Siltä osin asia kunnossa. Penan piikkilankaesitykselle en syty; tuosta aijan yli tullee oikastua sillon tällön, vaarallinen ois se.
Miulla on sellanen luonnevika, että pelottaa, jos asiat lähtee luiskahtammaan käsistä, mistä lie syystä. Aita ei sais muuttua huonommaksi ko mitä se on ollu, se on lopun alku...
Noita pystylautoja oli siinä vanhassa aijassa 350 kappaletta, tasan puolen metrin mittasia kukin. Eli pitäs sahalta ostaa nettomitassa 175 metriä lautaa. Just samanlaista mitä pystyt oli, ois tarjolla 6,3 metrin kankina. Eli yhestä tulis 12 pystyä. Kärrillä ei pysty kuus metristä kuskaamaan, eli pitäs ottaa akkupuukkosaha mukaan ja laittaa kanget puolesta välistä poikki, että sais kärriin. Sitte ajjaa kaverin luo, ja jiirisirkkelillä puolen metrin pätkiks oikeella viistoudella, että vesi valluu pois. Kotona sopivina annoksina ensin puupohjusteella käsitellä ne, erityisesti tuputtaen päät. Sitte vähän ohennetulla aitamaalilla maalata kerran, ja vähemmän ohennetulla toisen kerran. Tähän aikaan vuodesta ois työpiste jo tehtävä autotalliin, eikä sinne saa levitettyä kuivumaan kerrallaan määrääsä enempää; ainakin kuukauden tai pari ois tuo maalaus vaiheessaan. Pohjuste on liuotinohenteinen, tallista saattaa levitä käryä tuvan puolelle. Ainakin jos vaimo tietää, mitä tehhään. Maali on vesiohenteinen ja vaarattomampi sen suhteen. Terassiruuveja tarvittaisiin kasaukseen 1400 kappaletta. Jokainen tolppaväli on oman mittasensa, eli samalla kasaussapluunalla ei pärjättäis, joka tolpanväliin olis laskettava oma rakosensa. Tarpeisiin palas rahhaa noin viissattaa; laudat parisataa, pohjustetta ainakin kuus litraa ja maalia yheksän. Ja ruuvit. Ja monta hakureissua kaupunkiin.
Työnmäärä ja kustannukset ei kuitenkaan oo minkäänlainen vaikutin päätöksenteossa. Haluaisin ne pystyt. Mutta vaimo on ollu koko ajan sitä mieltä, että se on nätimpi tuollasenaan. Mitäpä sitä ei vaimonsa tyytyväisenä pitämiseksi mies tekisi; annan periks ja jätän tuollasekseen!
45 asteen kulmasia välitukia noitten vaakalautojen väliin vähän harkitsin, mutta nekin vaikeuttaa puhtaanapitoa. Tuollasenaan jos parin vuoden välein vaimo jaksaa harjata puhtaaks, ei pääse sammal juurtumaan. Ja viiden vuoden välein vettää uuden maalin. Tosin voip se miun kannalta kattoen olla ikuinen, vaikka jäis tekemättäkin, ei tuon kolan perässä kuitenkaan määrääsä kauempaa kukaan jaksa kävellä, ja sitten on eessä asumismuodon vaihto. Missä ongelma voip liittyä siihen, että täältä perifeeriasta ei saa millään hintaa ennää taloja kaupaks, vaikka ois miten hienot aijat ja terassit.
Eli kiitokset osallistuneille vielä, päätös on syntynyt! En tee mittää. Valokuvista oli se hyöty, että huomasin yhessä tolpassa etelään ja pohjoseen lähtevien lautojen olevan väärässä järjestyksessä. Vatupassilla oikein tarkistin, ja vaihoin järjestyksen.
jaakkovaakko
