Ennenkuin mie tähän huusholliin aloin vaikuttaa, tänne ostettiin polttopuut sahattuna, pilkottuna ja puuvajaan pinottuna. Aina sen verran, mitä vajaan oli edellisen talven aikana tillaa tullu. Ja olettasin, että ois maksettu silmää räpäyttämättä, vaikka halkokauppias ois laittanu ylimääräsen nollan hinnan perrään. Vaan ei laittanu, toki velotti palvelusta kohtuullisesti.
Miun vaikutuksen aikana on tähän asti ensin poltettu ne vajassa vuosia maanneet, mistä osaa piti tosiaan aika lailla työstää. Sitte kävi sähköyhtiö raivaamassa linjalta puuta; ne korjattiin tuosta näköalueelta polttopuuks. Se oli varmasti kannattamaton homma, pikku risua ja mahottoman suurtöistä korjata. Vaan muuten ne ois jääneet siihen maatumaan eli maisemaa rumentamaan usseemmaks vuodeks. Nyt ei oo ennää sitä savottaa, ko sähkö rupes toissa vuonna tulemaan maajohossa. Ja sitte piti autokatoksen tieltä kaataa kaks mahottoman issoo mäntyy; niitä on jälellä vielä täks talveks ja seuraavaks. Sitte jouvutaan menemään ostopuille taas. Oon kuvitellu ostavani metrisenä tai rankana, mitä sattuu saamaan, ja siitä etteenpäin omin käsin ilman minkäänlaista moottorvehettä takkapuuks; aika näyttää vieläkö pokasaha lähtee käyntiin ja ossuuko kirves keskelle. Ei sitä kulu ko pari pinomottia vuodessa, ja tähän asti oon pitäny mukavana liikuntana, niiko lumitöitäkin. Polttopuissa vielä se mukavuus, että kun ei jätä ihan viime tinkaan, ei oo ees aikataulua; tekkee aina ko siltä tuntuu. Vääjäämättömästi sekkii päivä on eessä, ettei pysy saha eikä kirves käsissä, ite kullakin. Mutta samalla metodilla tein takka- ja hellapuut edellisessäkin elämässä, vaikka piti sillon vielä töissäkin käydä. Terapiana pidin sillon sitä hommaa.
Tuossa joskus ennenkin esillä ollu, alaan liittyvä video:
https://www.youtube.com/watch?v=dq5xvBq84b4- kehusis tällä kertaa jaakkovaakko -
