Mikan hieno länkkärin tapahtumien ja juonen kuvaus - asiat selvis, vaikka ei ois kattonu ollenkaan - palautti muistin syövereistä lapsuuden asuinympäristön. Imatran Linnalassa, suurperheisten taloissa (kauppalan pikapikaa sodanjälkeiseen muuttotulvaan ja asuntopulaan vuokra-asunnoiksi väsäämät kolme puutaloa, kylmä vesi raanasta, viemäri oli, 24 asuntoa, kaksioita ja muutama kolmio, vähintään 5 lapsisia perreitä niissä. Pystyuunit ja puuhella, kellarikerroksessa oma sauna kussakin talossa, siis 8:a perhettä kohti...) vietin 15 ensimmäistä elinvuotta. Mansikkalassa tai siis Maneesilla VPK:n talolla näytettiin elokuvia, ja myöhemmin Tainion Työväentalolla (liekö siinä se ravintola vielä, minkä nimeä en tosin nyt muista, oliks siinä joku kuusi, Kuusenkorvako?). Kun olin aluks liian pieni päästettäväks elokuvviin, ni muistan että isommat pojat kokoontu ehkä sunnuntaiaamusin kertaamaan edellisen illan elokuvan tapahtumat, ja kyllä kädet pyssyn vetoliikettä teki kovasti, ja selostus oli tarkkaa ja yksityiskohtaista. Sitte muistan, että oli kait (Tarzan?) -elokuvassa väärän heimoisia mustia sidottu taivutettuihin palmuihin, ja köys poikki, ja oikenevat palmut halkas uhrin kahtia. Isommat pojat siinä pohti, että mitenkähän ne oli kuvattu. Ja yks Kakkeliksi kutsuttu oli sitä mieltä, että kyllä siihen vapaaehtosia löytyy, jos tarpeeksi maksetaan...
palaili jv:n mieli vanhoihin kulttuurimuisteluihin