Suonenjoelta Tampereelle tänään ajellut ja muutaman havainnon tehnyt.
Ensinnäkin sen, että IC pelaa perkeleen hyvin ja kulkee sivuvaunun kanssa keveästi noin 75 km/h, mutta oikeastaan vasta ensimmäisen tauon jälkeen. Ensimmäisen sadan kilometrin verran oli vähän hengettömän tuntuinen, mutta tauon jälkeen tuntui ilomielisemmin kiertävän ja kulkevan. Aika korkeilla kierroksilla on Issikassa parhaat tehot. Kun sinne tehoalueelle pääsee niin mahdottoman hyvin vetää. Muutaman tonnin olen nyt ahkeraan kierrättänyt konetta ja hyvin se on sen ottanut. Ei ole mitään sivuääniä kuulunut tai tullut. Etteivain olisi nyt karttunut IC-tietämys niin hyväksi että siitä osaa tehdä toimivan ja luotettavan. Olen huomannut, että ilmanpuhdistimen tukkoisuus vie puhdin, ja tämän hetkinen ns. power filter on herkkä ahdistamaan esim. kostuessaan sateessa. Ehkäpä sinne on kertynyt jotain kuuraa yön aikana ja tauolla moottorin lämpö sulattanut. Tai sitten havainto on luonteeltaan henkisellä tasolla ja mieliala on parempi tauon jälkeen. Toki on voinut tapahtua myös muutos tuuliolosuhteissa.
Toinen havainto liittyy kahvipaikkoihin. Vaajakosken ABC:llä oli kauheaa. Pöljä radiokanava, urheilu kovalla ja ruuhkaisuus tekivät paikasta kovin ikävän. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa kävin siellä. Sen sijaan Länkipohjan Neste on oikein mukava. Rauhallista, kaunis maisema ja viereisessä pöydässä ukot puhumassa mm. Kupla-Volkkarin ja moottorisahojen käynnistyvyydestä.
Kolmas huomio on se, että kamppeet riittää oivasti n. 15 pakkasasteen lämmössä kevätauringon paisteessa. Ajaessa ei ala viiletä vähän kerrassaan, vaan mukava lämpö pysyy koko ajan. Sähköpohjallisista vaan akut tyhjenee 4-5 tunnissa. Se toki rajoittaa. Paremmilla kengillä ei sitäkään ongelmaa ehkä olisi.
Mutta joo, vaikka näillä säillä ajaminen jännitti ja kauhistuttikin, niin oikein nautinnollista puuhaa. Erittäin mukava ajopäivä on ollut Vaajakosken pysähdystä lukuun ottamatta.