Kyllä nuo vanhat yksivaihteiset on kelpo vehkeitä. Mummomalli ehkäpä parempi sellaiseen keveään ajeleskeluun, mutta itse suosin miestenpyöriä tyyliseikkojen vuoksi.
Viikko vielä duunia, sitten kolmen viikon loma, ja sitten taas töihin. Tällä kertaa ihan palkan kanssa. Nyt siis saan työkokeilulisää työttömyysturvan päälle = 9€/päivä. Kun tuo uusi hieno IC kerta temppuilee, niin päätin etten halua maksaa 30 euroa bussimatkoista viikon työssäkäynnistä. Kuukauden matkakortti maksaisi 70€, mutta mitäpä tuota viikon vuoksi ostamaan.
Otin uhkarohkean tavoitteen ajaa huomenna pyörällä töihin 25 kilometriä. Iltapäivästä bussilla kotiin. Seuraavana päivänä bussilla töihin ja pyörällä kotiin. Sitten tunnustelee, että huvittaako lähteä taas aamulla pyörällä.
25 kilometriä on ihan ajettava matka vielä, mutta kaksi kertaa päivässä on tämänhetkiselle kunnolleni turhan kova juttu. Muutama vuosi sitten olisi mennyt hyvällä pyörällä tunnissa suuntaansa helposti. Eikä tuota nytkään viitsi millä tahansa mankelilla lähteä ajamaan, vaan 1980-lukuisella DBS:llä. DBS ei ole mikään huippumerkki yleensä, mutta tämä Internazionale-malli on selvästi korkeamman luokan pyörä. Löytyy mm. Shimano 600 Arabesque -osasarjaa. Kevytkin on, ja 10 vaihdetta. Ei ole kuitenkaan niin mukavan leppoisa kuin tuo toinen ajopyöräni, eli Kone ja Terä Oy:n Panther.
