Nyt on tuassiinsa Issikka kotitallissa odottamassa vaihteistoremonttia. Kävi siis niin, että muutama päivä sitten oli aikomus lähteä kaverin kanssa ajelulle, mutta kaverin luo ajaessa 50% vaihteista katosi. Taisivat jäädä Tampereen uuteen, hienoon rantatunneliin. Sieltä tullessa nimittäin alkoi nelonen temppuilla. Onhan se kolmatta kilometriä pitkä tunneli varmasti kova järkytys vanhalle pyörälle.
Eilen kävin kaverin parkkipaikan laidalla, jonne pyörän olin rikkonaisena jättänyt, aukomassa vaihteistoa. Sivuvaunu irti, pyörä kyljelleen, vaihteiston huoltoluukku auki ja kahtelemaan. Ei sieltä mitään vikaa kuitenkaan löytynyt. Hetkisen ihmeteltyä tuli viereiseltä parkkipaikalta Nissanin kanssa taistellut miekkonen jutustelemaan ja avittamaan hommassa. Oli Irakista kuulemma kotoisin ja itsellään on 1990-luvun alkupuolen MZ, jonka osti Saksasta tänne tullessaan. Sanoi tykkäävänsä pyörästä. Irakin moottoripyörä- ja mopotilanteesta hiukan jutusteltiin myös, mies kertoi lähettävänsä Irakiin kavereille moottoripyörien varaosia aina silloin tällöin. Ei taida huoltoverkko pelata siellä suunnalla...
Hetken päästä paikalle saapui myös perisuomalainen pappa ihmettelemään. Ei ollut niin puhelias kaveri, mutta kyseli pyörästä ja vaikuttui kun lähti toisella polkaisulla käyntiin.
Eihän ne vaihteet korjautuneet, mutta ajoin pyörän kotiin. Kakkonen ja kolmonen toimivat luotettavasti, ja niillä helposti ajoi keskustan liepeillä. Etenkin kun poljinta varovaisesti nyppäisemällä sai liikennevaloissa välivapaalle. Olen vältellyt keskustassa ajamista, mutta jos noilla vaihteilla siellä ihan mukavasti ajeli niin mitäpä tuota enää jatkossa välttelemään. Turhaan olen asiasta hermoillut.
Ei ole nyt hajuakaan mikä on vialla, mutta lämpimässä tallissa on kivempi korjata kuin parkkipaikalla. Tosin parkkipaikkakorjaamisessa on tuo mukava sosiaalinen puoli, joka omasta tallista puuttuu.
[ylläpito on poistanut liitteen]