Harrin touhuissa tullee jottain konkreettista jälkeä kuitenkin, minun on enemmän filosooffisia...
Mutta vielä palaan tuolle eiliselle kävelylle. Saman tien loppupäästä löytyi
muuttunutta maisemaa. Maan omistaja on korjannut
satoa omaisuudestaan. Satunnaisen virkistyskävelijän vinkkelistä maisema on muuttunut huonompaan suuntaan, samoin saattaa keväällä joku tintti tai punatulkku joutua etsimään pesimispaikan toiselta puolen tietä. Ihmisenkin ajantajun juoksussa tilanne on kuitenkin vain väliaikainen, samasta kuvauskohdasta toiseen suuntaan näytti eilen
tältä. Eikä siitä niin montaa vuotta ole, kun se oli murskattu ja myllerretty, niinkuin nyt tuo toinen suunta. Luonto korjaa... Ja jos aikavinkkeliksi ottaa maapallon tilanteen, on ihmisen piperrykset täällä aivan se ja sama.
Tuo tie, jonka varrelta sain näinkin paljon asiaa viriteltyä, tunnetaan meillä puheessa nimellä
tukkijätkäntie. Erään sivummalla olevan talon portinpieltä koristaa hän.
Tai eihän tässä(kään) mitään asiaa ollut, oli vain niin suuri into viritellä noita hyperlinkkejä, kun viimein löysin riittävän yksinkertaiset ohjeet...
jaakkovaakko
PS. Olen ottanut kantaa, ettei asioista kannata - ainakaan täällä - ruikuttaa. Tästä voisi kuitenkin rivienvälistä jotain sellaista luulla, mutta en minä ruikuta, minä vaan totean...
PS2. Meillä rouva aina nauraa sellaisille kuville - minun tai jonkun muun ottamille - missä armas moottoripyörä, joskus polkupyöräkin, on keskeisellä paikalla nähtävyyden edessä. Siis tyyliin Yamaha Imatran kosken partaalla, Yamaha Olavinlinnan edessä, Kawasaki ja Puumalan silta jne. En halunnut hänelle pettymystä tuottaa tässäkään kuvasarjassa...