Kyllä ne asiat vaan lopulta suttaantuu.
Oli taas ajettavana Suonenjoki - Tampere -väli. Hienosti meni sateesta huolimatta Petäjävedelle Kintauden tieliikennemuseolle saakka. Ajokamppeetkin oli tällä kertaa sellaiset, ettei sateesta ollut mitään häiriötä. Lämpimänä ja kuivana pysyin.
No siitä museolta sitten lähtiessä alkoi taas IC pätkiä. Muutama päivä sitten tällä palstalla kyselin ja päädyttiin siihen tulokseen, että vesi tunkeutuu kaasariin ja häiritsee toimintaa. Pysähdyin tien varteen ja laskin kohokammiosta tavarat pois sekä puhalsin suuttimeen. Ihmettelin, kun ei siellä mitään vesiä näkynyt. Jatkoin, mutta sama vika. Pätki niin pahasti, ettei ajosta tullut mitään, ja pysähdyin seuraavalle pysäkille. Otin kaasuttimen irti, purin palasiksi ja puhalsin sekä putsasin joka sopen. Kun kaasutin alkoi olla jälleen kasassa, tuli bussipysäkille mies pakettiautolla. Hän asteli IC:n luo ja kysyi ongelman laatua. Sanoi, että hänellä löytyy samanlainen kotona. Jutustelimme hetken, ja hän antoi puhelinnumeronsa ja neuvoi tien kotiinsa. Jos pyörä ei meinaa toimia, niin kehotti tulemaan pihaan niin katsotaan se kuntoon.
Lähdin ajamaan, ja kyllähän se jo toimikin. Ei mennyt kuitenkaan kuin tovi, niin pätkiminen jälleen alkoi. Käännyin, ja ajelin ohjeiden mukaan miehen pihaan. Siihen päästyäni ovelta huikattiin, että "tulehan kahville". Sisällä kysyttiin ensimmäisenä, että onko nälkä, ruokaa olisi liedellä lämpimänä. Ei ollut nälkä (ja lisäksi kasvissyöjänä on usein vain helpompi kiistää olevansa nälkäinen kun makkaraa tarjotaan), ja keitettiin kahvit. Jutusteltiin pyöristä niitä näitä, ja kävi ilmi, että miekkonen oli tuonut joitain vuosia sitten Latviasta pyöriä, lähinnä Issikoita, kaveriensa kanssa ja avustuksella.
Ystävällinen isäntä poistui työpuhelua hoitamaan, ja menin hänen paikalla olevan kaverinsa kanssa talliin kahtelemaan. Tuumailtiin, että kyllä se on sähköpuolen ongelma, ja päätettiin aloittaa siitä mistä on paras aloittaa, eli helposta ja yleisestä vaivasta. Irrotettiin tulppa ja pyyhkäistiin teräsharjalla. Tulppa takaisin ja kokeilulle. Hyvin toimi.
Oli puhetta Latvian pyörien tuonnista, ja kun mainitsin, että hain omani Kokkolasta, alkoi tulla kysymyksiä myyjän ulkonäöstä. Lopulta kaivoin puhelimesta IC:n minulle myyneen miehen puhelinnumeron, ja sehän se oli yksi niistä Latvian pyörien tuojista. Toisin sanoen pyörän maahan tuonut mies oli nyt auttamassa sen korjaamisessa. Toki hän soitti myös myyjälle, että "eihän tämä tämmöinen käy, että sinä myyt pyöriä ja minä hoidan takuuhuollot".
Sovittiin siinä, että tulen joku kerta ohi kulkiessa käymään ja lähdin ajamaan kotiin päin. Pyörä toimi hienosti. Matkalla pysähdyin ottamaan muutaman kuvan kauniista syksyyn vivahtavasta maisemasta. Tuli pimeä ja alkoi sataa, mutta mukava oli ajella hyvissä ajovarusteissa. Joku perversio minussa taitaa olla, kun tykkään sateessa moottoripyöräilystä. Toki sateen ja ajovarusteiden välillä pitää olla sopusuhta. Lopulta pääsin kotiin, jutustelin eukkokullan kanssa, rapsuttelin kissoja ja avasin olusen.
Erikoisen hieno päivä, ja hienoa hommaa tää veteraanipyöräily. Huomenna lissää.