Tarttis lähteä taas Savon suuntaan. Tällä kertaa pieniä hiekkateitä kierrellen ja paljekameralla suomalaista maaseutua kuvaten.
Vielä olisi hiukan pakkaamista jäljellä. Lauantaina oli vähän liian kivaa niin ei eilen jaksanut millään kaikkea tehdä. Sain kuitenkin kursittua revenneet pussihousut kasaan, tehtyä kameraa varten filminvaihtopussin, pestyä pyykkiä, kehitettyä filmit että saa uutta koneeseen ja niin edespäin. Vielä pieni loppurutistus ja eiköhän tästä vajaan tunnin päästä matkaan päästä.
IC on nyt pelannut hyvin, ja nimenomaan kuulostanut varsin nätiltä. Vaihdoin siihen taas alkuperäisen kaasuttimen paikalleen, koska siinä viimeksi olleen Dellorton seokset eivät olleet aivan kohdillaan. Sivuvaunun kanssa oli kulku hiukan huonoa kun 3/4-kaasun kohdilla kävi tarpeettoman rikkaalla. Putsasin alkuperäisen kaasuttimen huolella, ja katsoin tiivisteet varmasti kuntoon. Vaihdoin tyhjäkäynnin seosruuvin oikeanmalliseen ja tyhjäkäynnin säädötkin alkoivat löytää sen myötä paikkansa. Olisi pitänyt tarkastaa asia jo aiemmin. Siinä oli tasapaksu, tylppäkärkinen neula, kun pitäisi olla teräväpäinen. Varaosakaasuttimesta löytyi oikeanlainen tilalle. Näköjään nämä pitäisi aina purkaa aivan palasiksi, koska ei voi tietää mitä joku entisistä omistajista on pyörään tunkenut. Joka tapauksessa yllätyin, miten hyväksi käynnin sai tuollakin kaasuttimella. Nyt ei vuoda ollenkaan bensaa, käynnistyy toisella polkaisulla ja niin edespäin. Kulkee hyvin, vaikkei kaasun tuntuma olekaan niin hyvä kuin tuoreemmalla Dellortolla. Aiemmin vaivannut vonkuva äänikin on kadonnut johonkin ja kumma kyllä kone käy nyt todellakin nätin kuuloisesti. Niin nätisti, että alkaa jo huolettaa. Jotain se nyt yrittää minulta pimittää, ja luultavasti aivan tarkoituksellisesti porsii silloin, kun olen sillä kaikista syrjäisimmällä hiekkatiellä.
muok. Tämä on näköjään 1939. viestini palstalle. Meinaako se sitä, että vasta nyt se kaikista ankarin talvisotaan vertautuva vääntö issikan kanssa alkaa?
