Tulipahan ensimmäistä kertaa höylättyä naamasta karvoja ns. oikeilla vehkeillä. Kyllähän sen naamavärkistä näkee, että ei ole hirveästi tuota parranajoa tullut harrastettua, mutta viikset on eri juttu. Taitaa muuten olla, että partaa en ole varsinaisesti ajanut kertaakaan elämäni aikana, välillä vaan tasoittanut ja siistinyt hiukan. Se on se sama teiniparta siis, joka Martti 16v:n naamasta alkoi hienoisina haituvina puskea maailmaan. Unohtui 15-vuotiaana joululahjaksi saatu sähkökone Savoon viime reissulla. Kokeilin miltä viiksihomma tuntuisi, mutta en oikein tykännyt ja päätin ajella ne poikkeen. Kaivoin kaapista erään entisen känpän vintiltä löytyneet Rotbart Mond-Extran ja kasan vanhoja partateriä jotka tietenkin putsasin huolella, ettei saastaiselta vintiltä kovin paljon tauteja saisi naamaansa. Sinne meni viikset, eikä tilalle tullut edes paljoa verta.
