Pari viikkoa taapäin tuli kännissä lupauduttua runpaliksi. Kokematon niissä hommissa täysin olen. Päätin kuitenkin, että tällä kertaa kännissä bändin perustamisen perinteinen kaava ei toteudu. Eli toisin sanoen päätin, että menen sinne niitä rumpuja pulikoimaan. Ja tänään meninkin. Mukavoo touhuahan se oli, mutta ei ihan semmoista bändisoittoa kuin mitä olisin vailla. Lähinnä kyse oli päämäärättömästä rämpyttämisestä. Ei siinä, ihan lystiä se semmoinenkin voi olla, mutta tylsää pidemmän päälle. Päätin hommata oman treenivuoron kämpälle ja alkaa harjoittelemaan päämäärätietoisesti.
Kotimatkalla näin kaverin ja alustavasti lupauduin pasistiksi soittamaan AC/DC:tä sun muuta rokkia. Bassonsoitosta sentään on jo enemmälti kokemusta, mutta bändisoittoa ei ole vuosiin tullut millään soittimella harrasteltua. Ei ole tahtonut soittokavereita löytyä, osittain kehnon itsevarmuuden vuoksi. Olen tässä viime kuukausina miettinyt, että pitäisi niihin hommiin taas ruveta kun niistä tykkää. Eikä itsevarmuuden puute ole lopulta hyvä syy erkaantua soittohommista.
