Viikonloppu meni Savon maassa metsätöissä ja päätin sitten eilen pitää lomapäivän opiskeluista. Aamupäivällä tietokoneen rämppäämistä ja kävelyllä käydessä nuoren naisen pelastaminen polkupyöräongelmista. Ketjut oli löysällä ja putoilivat koko ajan, onneksi oli jakoavain mukana. Puolen päivän jälkeen kävin mopoakin ulkoiluttamassa. Viitisenkymmentä km tuli ajeltua, hauskaa oli vaikka reitti olikin huonosti valittu. Kiharaa oli enemmän kuin koskaan aiemmin olen kaksipyöräisellä todistanut, eikä matkan varrella yhtä kaunista maisemaa lukuun ottamatta mitään erityisen jänskää tai hienoa tullut vastaan.
Enemmänkin mielelläni talviajelua harrastelisin, mutta renkaat on huonot ja kaupungin kadut liukkaat. Vähän syrjempänä kaupungistahan sitä muutenkin mieluummin liikkuu, mutta reitit joita pitkin sinne syrjempään pääsee ovat varsinkin ruuhka-aikaan ikäviä ajettavia. Kanssaliikkujilta ei aina tunnu löytyvän kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta rauhallisesti liikkuvaa mopoilijaa kohtaan.
No iltasella sitten innostuin huoltamaan ompelukonettani. Puoliskolle tuli muutama vuosi sitten raahattua kotiin 1915 valmistettu Singer, ja ennen sitä oli Wheeler & Wilson, joka myytiin kaverilla. Viime kesänä toin sitten itselleni iältään määrittelemättömän Gritznerin. Nyt on semmoinen tuntu, että laadussaan tämä hakkaa nuo toiset merkit. Moottoripyöriäkin ovat kuulemani mukaan tehneet. Hauskoja vekottimia nuo poljettavat. Likainen se oli, ja vesisateessa, jäteasemalta löytyi. Putsailin ja öljysin ja hyvinhän tuo käy, ja laadukkaalta koneelta vaikuttaa. Pintaruostetta riittää, pitää tänäiltana kaivaa hapot kaapista. Pöytä puuttuu, pitää nuo energiaratkaisut miettiä myöhemmin kuntoon. Savossa olisi mummovainaan vanhan koneen pöytä liiterissä mutta kotosalla ei taida olla oikein tilaa. Riittäisiköhän leluhöyrykoneessani potku tuon pyörittämiseen...
