Sairaalasa ei voi oikheen touhuta mithän. Maata vain sängynpohjala ja oottaa että sais jonku tapletin. Tai ruokaa. Tapletteja ei saa tarpeeksi. Vattaan sattuu niin maan perkelheesti ja nuot vain nillittää että ei voi antaa kovempia lääkheitä. Kukhaan ei ole kattonu vattaa. Huomena tähystethän. Seuraila ko hoitajila vaihtuu vuorot. Jokku hoitajat on ihan kivoja, toiset ei. Kukhan ei haje mulle lastenosastolta pienempiä housuja, pienimmäkki aikusten housut on liijan isot. Aamun verinäytheen ottajala oli hauska pohjoskarjalan-murre. Hemoklopiini on puonnu. Perjantaina se oli vielä ko kilipaurheilijala, nyt aika aneeminen.