Ihan noinhan minäkin toimin. Kerrompa lähemmin.
Siitä se peto oli tullut Tiirikkalan-Törrölän-Tiensyrjän-Tanelasta päin, Kimingin entisen niityn laitaa, aitan vieritse kohti Nurkkalan talvipalatsiamme. Otin tietysti välittömästi veriuurnalla varustetun Iisakki Järvenpää-puukkoni ja sutena syöksyin kissapedon jäljille.
Vaan kun se peto oli poistunut pihatietä Kemppa-Ellin mökin suuntaan, niin heti siinä Länsirannantiellä hävitin vainun, ja palasin pettyneenä ja alakuloisena takaisin pihaan.
Mutta seuraavana viikonloppuna sitten istunkin yön lintulaudan alla passissa, valmiina puolustamaan karahkassa roikkuvaa siannahkan palaa, puukko jo valmiiksi tupesta otettuna, aistit pimeydessä äärimmilleen virittyneenä nirhaamaan tuon kammottavan tappajailveksen kaulavaltimon poikki.

[ylläpito on poistanut liitteen]