Sain eilen viimein vanteen maalinpoiston tehtyä.
Hain lopulta puuilosta soodakannun ja pussin soodaa.
Pikkuisen meinasi suussa maistua, mutta sinnikkäästi kun toosasi, niin pohjamaalauskuntoon tuli.
Ainakin yksi ongelma varmaan noissa nykyajan maalinpoistoaineissa on, että aine ehtii kuivua, ennenkuin maali lähtee kokonaan sulamaan. Sulaa pinnasta, mutta ei lähde kuoriutumaan. Kovettuu samantein takaisin maaliksi. Voisi toimia, jos jaksaisi joka "maalauksen" jälkeen laittaa tiukasti jätesäkkiin muhimaan.
Eikä muuten toimi muurahaishappokaan.
Ostin sitä joskus murkkujen torjuntaan, kun joku sanoi, että tulee vieraan yhdyskunnan haju tontille ja uusi murkku ei tule. Laimensin ohjeen mukaan ja kaadoin seosta murkkujen reitille. Ei vaikutusta, lisäsin määrää lammikoksi asti.....pulikoivat onnessaan perkeleet ja sitten jatkoivat matkaa. Laitoin raakaa happoa esteeksi, suoraan yli vaan matka jatkui.
Monen moisia jauheitakin kokeilin, mutta ei niistä oikein tositoimissa mihinkään ollut.
Tuo murkkuongelma alkoi, kun tontin vierestä kaadettiin vanha kuusimetsä....ei tosin meidän...ja siellä oli kymmeniä isoja kekoja. Molemmin puolin pihatietä sellaiset puolenmetrin valtatiet aivan mustana meille. Puihin ja vähän joka paikkaan muualle, mutta ei sisätiloihin. Pihassa jos sekunniksikaan pysähtyi, heti olivat jaloissa kiipeämässä.
Lopuksi otin vanhan tunnetun, mutta ei aivan ekolookisen konstin käyttöön ja sain murkkuvirrat ohjailtua pihalta sivuun. Yhden kesän siinä vaelsivat, sitten kai löytyi uudet asumukset.
Vähän rönsyili otsikon tänään-touhuamisesta, mutta touhua kumminkin kaikki tyynni.
