Ilmassa on kosteutta. Mitä lämpösempää ilmaa, sitä enemmän se pystyy pitämään kosteutta itessään kaasumaisena eli vesihöyrynä. Esmerkiks keittiössä et tunne ilman olevan kosteeta. Vaan otappas jääkaapista kalijatölkki keittiön pöyvälle; jo tiivistyy kosteus pintaan! Huurteinen on käessäs. Kylmemmässä ilma ei pysty pitämään kosteutta höyrynä, se tiivistyy nesteeks eli vedeks. Siihen ilmiöön tarvitaan kosteeta ilmaa, ja sitä ilmaa kylmempi pinta. Jos joukossa on joku, joka ei kalijaa juo, mutta käyttää silmäklaseja, huomaa ulkoa sissään tullessaan saman; kylmät rillit on huurussa ko sissään astut. Kevätpuolella, kun yöt on kylmiä, se lumi katolla on kylmää. Aamulla, kun ilma lämpenee, sen kosteusprosentti nousee. Lumi lämpiää hitaammin, ja jää ainakin aamupäiväks ilmaa kylmemmäks. Sama huurreilmiö; ilmassa olevaa kosteutta tiivistyy lumeen vedeksi. Lumen massa nousee sinne lisääntyvän veden verran. Niiko tietysti tekkee sillonkin, kun vettä sattaa; massa nousee sen verran mitä vettä sattaa ja jääp sinne lumeen. Ja vähenee sen verran, mitä sitä vettää tippuu räystäältä alas, tahe haihtuu taivaan tuuliin.
Ilman sitä ulkopuolelta tulevaa kosteutta lumen massa ei muutu, oli se vettä tai lunta, tilavuus kyllä muuttuu.
Ugh.
Jaakkovaakko, vanhempi tieteenharjottaja...
