Miun joutomaalle sijottama lumen varastointipiste alkaa olla räystäskorkeudessa, mutta ei sen päällä pelota. Katolle en silti aio mennä. Sitä halkohauskan maastatoimivaa konetta kattelin netistä. Nous viikolla mahtas olla asiaa Lappeenrantaan, missä halkohauskalla on kauppa, Mikkelissä ei oo. Vaikka tiijänkii, että katot kyllä kestää... No oikeesti, tuo autokatoksen katto - tiilikatto niiko muussakin osassa taloa - on vasta muutaman vuoden vanha, ja saattaa keväämmällä valaa ite lumesa alas, ja sitte ne joutuu kuitenkin siitä eestä kolaamaan pois. Talon tiilikatto on sen verran sammaloitunut, että sulattanee lumesa niiko ennekii, tiputtamatta. Jos syystä mistä hyvänsä pittää katolle nousta, laitetaan raha puhumaan ja pysytään ite maassa. Oon jo oppinu myöntämään itelleni, että jalat ei oo oikeesti kunnossa. Johan sitä asiaa on pitäny melkein puol vuossattaa miettiä...
Tään talven lumen kehitys on poikkeeva, pyssyy tiukasti oksilla ja puissa yleensä, saattaas se pysyä katoillakkii. Pihan terijoensalvasta ollaa tökitty lunta oksilta, kun ne alko näyttää siltä, että katkeevat kaikki.
Kovaa on kiinteistönomistajan elämä, toista se oli poikamiehenä ja vuokra-asunnossa kerrostalossa; ei ollu huolta huomisesta!
jv