Hieno on Karin SS. Ja hieno on alimmassa kuvassa oleva maitolaiturikin. Ilmeisesti replica-versio – vai olisiko entisöity? Vaikka olisi uusiotuotantoa, niin mukava, että on. Kuuluuhan tuollainen maaseudun miljööseen.
Tuollaisia on mukava bongailla retkillä. Tai jopa tehdä retkiä niitten bongaamiseksi. Joskus vuosia sitten luin filosofian maisteri
Jaana Laamasen kansatieteellisen tutkimuksen
Maitolaiturilla. Jos oikein muistan, niin siinä kerrottiin, että laiturin korkeus oli määrätty, mutta muuten rakenne oli vapaasti toteutettavissa. Joku instanssi jakeli kyllä tyyppipiirustuksia, ja juuri tällainen tyyppilaituri taitaa olla Karin viimeisessä kuvassa. Laamasen laajassa tutkimuksessa puututtiin rakenteita enemmän maitolaitureitten merkittävään sosiaaliseen asemaan maaseudun kyläyhteisöissä. Hienoja tarinoita, kannattaa etsiä kirja!
Moniin maitolaiturimuistoihin ja -juttuihin nähden onkin kumma, miten vähän niitä on museoitu. Niitä on yksittäiskappaleina muutamissa kokoelmissa muun muassa Helsingin kaupunginmuseossa, Sarka-maatalousmuseossa Loimaalla sekä tieliikennemuseo Mobiliassa Kangasalla. Mikkelissä sijaitsevassa Mikkelipuistossa on maitolaiturin uusioversio.
Varsinainen retkeilyvinkki on kuitenkin Velaatan maitolaiturimuseo, joka lienee Suomen pienin museo. Tämä yhden 1960-luvun alussa valmistuneen maitolaiturin käsittävä kokonaisuus sijaitsee Tampereen pohjoispuolella Velaatan kylässä osoitteessa Velaatantie 551, Tampere-Ruovesi tien numero 338 varressa.
Velaatan museon nettisivutFm Jaana Laamasen Maitolaituritietoa
täältä.
Ja sitte niitä otsikon harrastekuvia








