Jäykillä alumiinisilla tai bambupuisilla seipäillä Eeles Landström ja kumppanit pääs neljän ja puolen metrin huitteille. Sitte tuli kuuskytluvun alussa lasikuituseipäät; nehän rupes heittämään miehen korkeammalle! Nikula oli ensimmäisiä, ketkä oppi sen taipuisan seipään, ja ensimmäisenä pääs viidestä metristä yli! Maailmanennätys siinä vaiheessa kiipes nopsaan tahtiin ylöspäin, jenkit isolla rintamalla etunenässä kehityksessä, mutta Nikulan haamurajan ylitys oli sellanen temppu, että joka niemeen notkoon ja saarelmaan poikaset väsäs rimatelineitä ja (melko pieniä) purukasoja, ja lähimetsien lepät sai luovuttaa runkonsa seipääks. Yhen kesän ajan oli miulla ja kavereilla kanssa melko ykkösharrastuksena. Ihme ettei niitten välillä katkeevien leppäkeppien kanssa satutettu ittiämme sen enempää... ei ne tosin ihan viiteen metriin meitä vipanneetkaan. Jossain metrin ja puolentoista välissä oli muistaaksein miun ennätys sellasella seipäällä, enkä varmaan sen Nikulan ME-kesän jälkeen - oliks se 62? - oo seiväshyppyä kokeillu kertaakaan.
jaakkovaakko
PS. Eeles Landström tais nousta valtiopäivämieheks eli kansanedustajaks, niiko myöhemmin toinenkin seiväshyppääjä Antti Kallioniemi.
PS2. Olin ehkä noin reilu kymmenen vuotta sitten kutsuttuna kattomassa jottain kansallista tai paikallista yleisurheilutapahtumaa, ja meijän paikat sattu ihan siihen seiväshyppypaikan viereen, aika lähelle eli juoksuradan leveyden verran vain matkaa. Jossain pikkusen päälle viiden metrin lukemissa tais olla voittotulos, ei siihen aikaan maailmanlaajuisesti kovin kummonen. Mutta siitä vierestä kattoen se rima on muuten aika s-tanan korkeella! Erilaisemmalta näytti ko televisioonista, sanosin.
PS3. Antti Kalliomäki, eikä -niemi. Tais olla ministerinäkin.