Morjes Tatu
Menee vähän off-topiikkiin mutta menköön...
No juu, olet oikeassa, kyllä A. Nobel oli jo keksinyt
dynamiitin ja patentoinut sen sekä Ruotsissa ja Suomen
Suuriruhtinaskunnassa 1866 ja 1867.
Ranskalaiset aloittivat Panaman kanavan rakentamisen 1881
mutta se päättyi kanavayhtiön konkurssiin ja lahjusskandaaleihin
Ranskassa.
Olen itse kulkenut rahtilaivalla Panaman kanavan läpi
viisi kertaa, miltei aina Tyyneltä Valtamereltä Caribialle ja
Atlantin valtamerelle. Vain kerran toisinpäin.
Siksi kai kanavan historia kiinnosti. Olen nähnyt myös elokuvan
kanavan rakentamisesta. Ja kyllä, ranskalaisen kaivantohomman
aikana käytettiin elokuvankin mukaan lasipulloissa kuljetettavaa
nitroglyseriini öljyä räjäytystöissä.
Ranskalaisena aikana kanavatyömaalla menetettiin yli 22 000
työmiehen henki. Suurin osa näistä menetyksistä johtui
trooppisista taudeista kuten keltakuume ja malaria. Osansa
veivät myrkkykäärmeet puremalla. Myös järvialueen tulvat
sadekaudella verottivat kanavan rakentajia. Myös onnettomuuksia
sattui, näistä nitroglyseriinin hallitsematon räjähtäminen yhtenä.
8 -10 ruumista joka päivä...
Myös Alfred Nobelin nuorin veli kuoli tällaisessa räjähdyksessä.
( Siis ei kanavatyömaalla. )
Yhdysvallat osti ranskalaisilta kanavan työmaan, maa-alueet ja koneet
ja jatkoivat keskeytynyttä kanavan rakentamista 1904.
On todennäköistä että Nobelin dynamiitti oli jo silloin
pelissä mukana. Tiedemiehet olivat keksineet malariasääsken
taudinlevittäjäksi ja kanavatyömaa pystyttiin "puhdistamaan"
tauteja levittävistä sääskistä.
Yhdysvaltain kanavatyön aikana menetettiinkin enää
5 600 työntekijää kymmenen vuoden aikana. ( Olipas vähän )
Vain kaksi kuollutta päivässä.
Kun kanava on 77 km pitkä, voidaan todeta, että kanavan
laidalle oltaisiin voitu ripotella miltei joka toiselle metrille
aina yksi ruumis. Niin raju oli työväestön menetys.
Kanava valmistui ja vihittiin käyttöön 1914. Se oli siihen aikaan
suurin siviiliengineering saavutus ja se onkin nimetty
yhdeksi nykyaikakauden teknisistä ihmeistä.
Kanavamaksu määriteltiin aluksen lastin ja uppoumatonnien
mukaan. Turistiristeilijät joutuivat maksamaan korkeimmat
kanavamaksut. Pienimmän maksun maksoi Richard Halliburton,
hän kun halusi uida 77 km pitkän kanavan päästä päähän.
Hänen uppoumatonninsa määriteltiin ja kanavamaksu oli n. 0,50 dollaria.
Vakuutusta hän ei uintireissulleen saanut, olihan kanavan keskivaiheilla
oleva kaupunki maailman suurin käärmemyrkkyseerumin valmistaja.
Alue kun vilisi erilaisia trooppisia käärmeitä.
Ihan mielenkiintoinen ränni se on ollut nähdä. Ei mitenkään
hätkähdyttävä sinänsä, mutta onhan se ollut melkoinen
puuha rakentaa...
Kallu
Den Glada Gamla SeiloriGubbe
från Tavastehus