Sehän se on, Popeda. Asiantuntijat tunnistavat sen ainakin takakontin luukusta.
Samaan metsämonttuun päätyi samaisen sorafirman 70-luvun alkuun saakka dieselgeneraatorivaununa käyttämä vanha pitkänokka Sisu postiauto. Autosta puuttui moottori ja sisustus, koska matkustamossa oli kivenmurskaustyömaille sähköä tuottava generaattori. Auton ikkunat olivat ehjät, lattia oli puuta ja muistan, että seinillä oli vielä painonapit, joilla matkustaja saattoi ilmoittaa haluavansa pois kyydistä.
Postiauto käännettiin pyöräkuormaajan avustuksella katolleen henkilövaunujen kanssa samaan jorpakkoon ja sinne se poltettiin. Vain katto jäi jäljelle, kun katto oli maata vasten.
Me pojat otimme talteen konepellin ja etumaskin, jotka olivat pudonneet vahingoittumattomina maahan autoa käännettäessä. Säilytimme niitä vuosia hylätyssä ladon tapaisessa kesänavetassa, mutta kun kesänavetta purettiin, nekin hävitettiin. Kukaan ei muista minne.
Kyllä on monta kertaa harmittanut, kun olisi älynnyt kysyä autoa itselle. Mutta sinne se poltettiin. Auto oli kutakuinkin tämän näköinen.
Nyt siitä ei ole muistona kuin takaovi.
