Hienoa työtä se oli.
Kävi siinä kerran niinkin, että otin yön hämyssä yhden tyttären kaupungilta kyytiin. Ajettiin niitten nurkille vähän syrjemmälle ja saatettiin siinä tutustua toisiimme vähän paremminkin. Aamun sitten valjetessä se tiirasi hienoa kojetaulua ja kysyi, että eikö tää olekaan Mersu. Kaikkee sitä ihmisenlapselle sattuukin...