Kun olin nuori klupu vanhemmillani oli Fiat 600. Oli aika tiivis tunnelma kun käytiin sukuloimassa, kyytiin ahtautui vanhempani (etuistuimilla), takana oli kuin sillit purkissa minä, veljeni, mummo ja täti. Tollasesta kai minulle jäi traumoja kun en meinaa hyväksyä autokseni mitään Volvoa pienempää. Pikku-Volvoihin päin en edes kuseksi eikä ne mitään Volvoja olekaan, volvo-logoilla koristeltuja Daffeja...