Aihe: vielä kerran Hildebrand & Wolfmüllerista

[Risto Nurmi]

Terve

Olen aikanani työmännyt lehtijuttuihin Suomen ensimmäisistä moottoripyöristä, mutta internetin haku ei nyt tuonutkaan tyydyttävää tulosta. Tiettävästi siis kaksi Hildebrand & wolfmüller pyörää oli Suomessa 1894-5 joista toinen Viipurissa ja toinen joko Turussa tai Tampereella. Pyörien maahantuoja ja myyjä oli Tampereella, mutta päätyikö tämä toinen pyörä kuitenkin Turkuun? kyseisestä ajokista kirjoitettiin myös "paheksuvia" lehtiartikkeleita, ja juuri näistä artikkeleista olen kiinnostunut.

Eli oliko se toinen pyörä Turussa vai Tampereella ja minä vuonna siitä kirjoitettiin?

Jos joltakulta löytyisi vielä noita aikalaisartikkeleita tiedostoina, niin olisin enemmän kuin kiinnostunut. Tietoja tarvitaan Veteraanirallin julkaisua varten ja saatte sitten lukea siitä enemmän.

[Vesa Hanhela]

Jollekin patruunalle Tampereella 1895 on näköjään moottoriwelosipeedi myyty.

http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?conversationId=13&action=entryPage&id=524396&pageFrame_currPage=2

Vesku

[Kalevi Sundqvist]

Moro Kuntit

Tampereella oli tehtaanpatruuna Nottbäck.

Hällä oli kait kolme poikaa.

Ainakin yhdellä Nottbäckin patruunin poijjista
oli Hildebrand et Wolfmüller.

Viipurin pelistä ei ole varmuutta.
Se on saattanut olla sähköllä
toimiva kulkine.

Turkulaisesta en tiijä.

Mutta Tampereen H & W oli ainakin varma juttu.

Kallu
Den Glada Gamla ...

[Jarmo Oksanen]

Vuoden 1914 Tampereen puhelinluettelossa http://www.histdoc.net/tel/tre_MN.html
mainitaan Walter von Nottbeck

85   von Nottbeck, Walter, asunto, bostad.

Olisiko pyörä enää vuoden 1913 polkupyöräluetteloissa?

Arkistonmuodostaja: Tampereen poliisilaitos
Arkisto: Tampereen poliisilaitoksen arkisto - Sarjat
Sarja: II KESKUSOSASTO
Sarja: II B LUETTELOT
Sarja: II Bd Polkupyöräluettelot
Rajavuodet
1913 - 1953

Ostajaehdokkaille tiedoksi: Suvun viimeinen jäsen, Peter von Nottbeckin tytär madame Andrée de Nottbeck
kuoli Genevessä vuonna 1990.

[Kalevi Sundqvist]

Moro Kuntit

Tamperelaisen Pentti Keskisen kirjoittamassa
kirjassa " HYRYSYSY TULEE "
Moottoriliikenteen varhaisvaiheita Tampereella
Tampere-Seuran kustanteita n:o 55
Tampere 1989
ISBN: 951-9080-33-3
(Kirjan painos on ollut jo ajat sitten loppuunmyyty)

Pentti Keskinen esittelee kirjan sivuilla Hildebrand & Wolfmüller
moottoripyörän ja sen esiintymisen Suomessa.

Sivut 11 - 15 kertoo maahantuojasta, insinööri Josef REGGLIstä ja
hänen edustamastaan moottoripyörästä.

Sattumalta hän on Tampereella Finlayson & Co pumpulitehtaan
koneisnsinööri, joten ei ihme että ensimmäisen moottoripyörän
tilasi tehtaanjohtaja von Nottbeck.

Patruunan pojat, Carl, Wilhelm ja Peter von Nottbeck olivatkin
niitä jotka usein koettelivat ja suorittivat ajoharjoitteita H & W:llä.

Ensimmäinen ilmoitus oli 6.7.1895 iltapäivälehdessä " Tammerfors".

Tamperelaiset eri lehdet kirjoittelevat lehdissä aina kun
joku pojista on nähty huimassa vauhdissa ajamassa läpi kaupungin.

Carl pojista oli koulutukseltaan insinööri ja tullessaan työmatkaltaan
Yhdysvalloista Edisonin tehtailta, toi tullessaan Suomen ensimmäisen
sähkövalodynamon ja hehkulamppuja.  Näillä välineillä Tampereen
Finlaysonin Plevnaan syttyivät Suomen ensimmäiset sähkövalot 1882.

Viipurin pyörästä Keskinen tuo esiin lehtikirjoituksia joissa
insinööri Karl Wahlin sanotaan ajaneen "sähköllä käypällä
polkupyörällä". ( 3.6.1895 )

Onko tuo ajopeli ollut H&W vai joku muu todellakin sähkömoottorivetoinen
polkupyörä, sitä ei varmuudella ole pystytty sanomaan.

Kun otetaan huomioon että Wahl oli sähkömoottoreita
valmistavan Paul Wahl & Co:n Elektriska Afdelningenin toimitusjohtaja,
voi olettaa pyörän todella olleen sähkömoottorikäyttöisen
eikä H&W.

Nottbeckin Hildebrand & Wolfmüllerin sanotaan annetun myöhemmin tamperelaiselle
sepälle pyörän jatkuvan oikuttelun ja sammuilemisen johdosta. Seppä tiettävästi
muunsi ajopelin polkupyöräksi?

Pyörän myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Turkuun pyörän kulkeutumisesta Keskinen ei mainitse.

Kallu
Den Glada Gamla MoppeGubbe

[Kalevi Sundqvist]

Moro Jarmo

Minä luulen ettei Nottbecken Hildur&Wolfia enää ole 1900-luvun puolen
luetteloissa mukana. En meinaan usko, että se olisi kestänyt
ajokuntoisena uudelle vuosituhannelle. Siksi vaikeaksi ja epävarmaksi
menopeliksi sitä Keskisen teksteissä mainitaan. Ja perimätietokin kertoo
sen muunnetun joksikin muuksi ajopeliski.

Kallu
CCRC of Finland

[Risto Nurmi]

Kiitokset.
Paikka on siis Tampere ja Turku näyttää olevan vain muistihäiriö. Hyvä, näillä tiedoille etenee kummasti.

[Jarmo Oksanen]

Moro Kuntit

Tamperelaisen Pentti Keskisen kirjoittamassa
kirjassa " HYRYSYSY TULEE "
Moottoriliikenteen varhaisvaiheita Tampereella
Tampere-Seuran kustanteita n:o 55
Tampere 1989
ISBN: 951-9080-33-3
(Kirjan painos on ollut jo ajat sitten loppuunmyyty)

Pentti Keskinen esittelee kirjan sivuilla Hildebrand & Wolfmüller
moottoripyörän ja sen esiintymisen Suomessa.

Sivut 11 - 15 kertoo maahantuojasta, insinööri Josef REGGLIstä ja
hänen edustamastaan moottoripyörästä.

Noista samoista tarinoista Pentti Keskinen on kirjoitellut Huimapyörä-lehdissäkin vuosien varrella:

Numerossa 5/1985 s. 4 - 11. Moottoripyöräilymme varhaisvaiheet.
Numerossa 4/1988 s. 27-28 Vuosisatamme alun moottoripyörät.
Numerossa 2/1991 s. 30 - 31 Suomen ensimmäiset moottoripyörämainokset.

[Kalevi Sundqvist]

Moro Kuntit

Tuosta Hildyn menon mukavuudesta ja
tyylikkyydestä on ollut kanssa useanlaista juttua.

17.7.1895 Tampereen Uutiset kirjoitti Keskisen kertomana näin:

"Tuo se nyt varmaan on se maata ja merta kulkeva kone"
tuumailivat maan ukot nähdessään eilen tehtaanomistaja
v. Nottbeckin ajelevan uudella petroolimoottorin avulla
kulkevalla polkupyörällään, joka kiidättikin omistajaansa
huimaavaa vauhtia katua eteenpäin.
Tasaisesti ja kevyesti kiitää tämä kone vaan vauhti on
huimaava tavallisiin polkupyöriin verraten.

Tamperelainen Tyko Varto aikoinaan muisteli
Hilde & Wolfin menoa sanoin:

"Pahasti meluten ja rompottaen"

Kalle Salorinne aikoinaan ( helmikuu 1978 ) haastattelussa kuvasi H&W: viimeisiä vaiheita
seuraavasti:

Tuskastuttuaan lakon tehneeseen ajokkiinsa patruuna oli hyljännyt sen siihen paikkaan
ja luovuttanut sen lähistöllä asuneelle sepälle. Tämä kuuluu värkänneen siitä
itselleen polkupyörän.

Oliko Salorinteen kertoma tapaus juuri H&W:stä onkin sitten toinen juttu.
v. Nottbeck se varmaankin on ollut ja Nottbeckin pyörä, mutta mikä pyörä.

Sepän kun kerrotaan tehneen ajokista polkupyörän. Salorinteen muistaman mukaan
pyörässä kun oli alunalkujaankin polkimet. Tämä antaa mielikuvan, ettei
kyseisessä muistelossa olisi ollutkaan H&W vaan joku toinen myöhempien aikojen
motorisoitu velosipeedi.

Kallu
Den Glada Gamla MoppeGubbe

[Jarmo Oksanen]

Moro,

pikkuisen ihmettelen, jos ei Nottbeckin Hildebrandista olisi aikanaan otettu valokuvia. Olihan von Nottbeckit varakasta aatelissukua, Finlaysonin johtajia ym.

Löytyisikö Vapriikista tai Finlaysoninilta tai Tampereen museoiden kuva-arkistoista kuvia?

[Kalevi Sundqvist]

Moro Jarmo

Minä luulen että tätä kysymystä Hildyn kuvasta
on pohtinut moni ennen meitäkin. Uskon, että
siitä on otettu kuvia, mutta kenen kotoalbumissa
moiset ovat mahtaneet olla.

Madame Andeé de Nottbeck?

1890-luvun kamerat eivät tainneet olla ihan
tavanomaisia pikapokkareita tosta vaan
ohimennen hujahtaneesta Hildy&Wolfista
kuvaa näpätä.

Aikalaiset lehtiartikkelit antavat mielikuvan,
että ajokki ajajineen ilmestyi katukuvaan
äkkiarvaamatta milloin missäkin ja kiiti
tavatonta nopeutta käyttäen katsojan
silmän ulottumattomiin...

Pentti Keskinen varmaankin on tutkinut tuota
valokuvaongelmaa po. pyörän kohdalta. Hänen
tutkimuksiaan asiassa kannattaisi kuulla ennekuin alkaa
tosissaan penkomaan enemmän tapahtunutta.

Patruunan poikien höyrykäyttöisistä huviveneistä
on kuvia, siis kyllä joku suvussa/tuttavissa harrasti
valokuvausta.

Kallu
Den Glada Gamla ...

[Jarmo Oksanen]

Moro, Kallu

ja minä kun luulin, että kellekään muulle ei ole pälkähtänyt tämä päähän aiemmin.

Joo, Penaa kannattaisi haastatella ja sitten selvitellä missäpäin Tamperetta Nottbeckit asuivat ja asuiko/toimiko lähistöllä seppiä ja oliko suvussa valokuvaajia.

Smuige voisi kaivaa Genevestä Madame Andeen sukulaiset ja albumit.

[Kalevi Sundqvist]

Moro Jarmo

Nyt pitää aina muistaa, että tehtaanomistaja Parooni von Nottbeck
oli yläluokkaa kuuluen Suomen Suuriruhtinaskunnan kermaan.

Tässä kertomusta von Bottbeckin perheestä, kirjoitettuna toisaalla
nettimaailmassa:

Tampereella sijaitseva Finlaysonin puuvillatehdas oli kuin oma kaupunkinsa. Sillä oli oma kirkko, sairaala, vanhainkoti, kirjasto, teatteri, poliisi, palokunta, komeat tehdasrakennukset, palatsit puistoineen, työntekijäin ja virkailijain asuntokorttelit. Se oli oikeastaan täysin riippumaton Tampereesta. Tätä kaikkea johti syvästi uskonnollinen aatelismies Wilhelm von Nottbeck. Hänen ja ehkä vieläkin enemmän puolisonsa, patrunessan, ansiosta yhtiö huomioi työntekijöitään todella hyvin ja harjoitti koko Tampereella paljon hyväntekeväisyyttä. Toisaalta Nottbeckit olivat eristäytyneitä ja tarkkoja säädystään, ja he elivät aivan käsittämättömän ylhäistä elämää. Heidän vieraansa olivat Venäjän keisariperheen jäseniä ja Helsingin arvovaltaisimmista piireistä ja suurelta osin ulkomaalaisia. Usein ylellisessä illallispöydässä istuikin kello kahdeksan vähintään 25 henkeä. Metsästysretkiä ja muitakin huviretkiä järjestettiin Näsijärvelle tehtaan komealla Dagmar-hinaajalla, joka arkisissa hinaustehtävissäkin oli aina pidettävä siistinä ja messingit kiillotettuina. Patruunan ja patrunessan kuusi poikaa, Karl, Wilhelm, Edvard, Peter, Alexander ja Ernst, olivat syntyneet vuosina 1848-1864. Tehtaan toimiin he eivät juuri osallistuneet nuoremmallakaan aikuisiällä. Ulkomaiden kuuluisissa yliopistoissa he kyllä opiskelivat, mutta kotioloissa he lähinnä huvittelivat uusilla keksinnöillä. Heillä olikin useita omia huvihöyryveneitä. Niillä kuljettiin Lielahden kartanoon tai retkeiltiin Näsijärvellä. Heidän samanikäinen palvelijansa oli vanhempiensa lapsena vähä-älyiseksi kurittama Kökkö-Eemeli. Kerrotaan, että kun Eemelille tuli laivalla suurempi vahinko housuun, pojat kiinnittivät Eemelin köydellä laivan hinattavaksi, jolloin potkurivirta puhdisti tehokkaasti sekä miehen että vaatteet. Eemeli ei tällaisista kujeista pahastunut, sillä Finlayson ja patruunan pojat olivat hänen elämänsä tärkeimmät asiat.

Että tällaisesta suvusta on kysymys...

Herra Pentti Keskisen kanssa kannattaisi
tässä joskus pitää juttutuokiota
näiden Tampereen historiallisten
asioiden tiimoilta.

Kallu
Den Glada ...

[Kalevi Sundqvist]

Moro Jarmo

Kyllä muuten huomaa, ettet ole Tamperelaisia.

Parooni von Nottbeck asui Finnlaysonin Palatsissa.
Tammerkosken länsirannalla, ylävirran puolella.

Siinähän se oli Finnlaysonin kirkkokin ihan liki. Ja tehtaat ja
muut, ihan kosken partaalla...

Kallu
Den Glada ...

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Jarmo Oksanen]

Ja toisaalla netissä...

Hämeen museo avautuu 2010 Näsilinnassa sijaitsevan Hämeen museon näyttelyistä osa pyritään avaamaan yleisölle vuonna 2010. Museon näyttelyiden rakentaminen jatkuu vielä
seuraavankin vuosikymmenen puolelle, jolloin koko museo kokoelmineen tarjotaan yleisön ihailtavaksi. Museo on ollut suljettuna vuodesta 1998.
Hämeen museon rakennus on Peter von Nottbeckin vuonna 1898 rakennuttama yksityispalatsi ”Milavida”, jonka kaupunki osti 1900-luvun alussa.
– Museo tulee avautuessaan kertomaan von Nottbeckien ja eräiden muiden esimerkkien kautta Tampereen tehtailijoiden, säätyläisten ja porvariston elämästä. Näyttelyaineisto koostuu
muun muassa huonekaluista, puvuista, aikakausien symboliesineistä, taideteoksistaja valokuvista, Tampereen kaupungin
museotoimenjohtaja Toimi Jaatinen kertoo. Erityinen merkitys museotoimenjohtajan mukaan annetaan von Nottbeckeille ja heidän ajalleen. Näyttelyissä kerrotaan esimerkiksi von Nottbeckien
yhteyksistä Pietariin ja muualle Eurooppaan.
– Tehtaanomistajien ja johtajien elämää esitellessään museo täydentää Tampereen teollisuushistorian museokokonaisuutta.
Sen muut yksiköt, esimerkiksi Työväenmuseo Werstas ja Museokeskus Vapriikki, kertovat enemmän työntekijöistä ja tuotannosta.

Kallu, katoppa jos Hämeestä löytyy kirja Wilhelm von Nottbeck ja Finlayson Tekijä: Helenius, Kyllikki