Armeijaurani alkoi Vekaralla 2/81 saapumiserässä kesämopona tukikomppaniassa sen Krh-joukkueessa. Olin väkeen mennessäni jo valmistunut nykyiseen ammattiini, joten jo kunnioitettavassa 23v iässä. Suunnitelma reservisotilaan uraksi oli valmiina ja olin varautunut 11kk palvelukseen.
Seuraava porras uralla oli asekoulu Kokkolassa, jonne oli muitakin halukkaita. Kokkola oli mukava, pieni kaupunki ja asiallinen, pieni varuskunta. Tekniikan alan ammattikouluttajat, vähän ryynäystä, polkupyörä ja autoretkiä Lohtajalle telttailemaan ja kokeileman erilaisia sen ajan aseita. Hyvä ruoka, joutsenlampi, sunti ja ylipitkä vartiovuoro yönä jona siirryttiin ensimmäisen kerran ns. talviaikaan. Lisäksi muistaakseni oli jokin ampumistapaus Oulun varuskunnassa, jolloin meidänkin vartioaseen patruunat takastettiin ja tietysti neukkulainen sukellusvene kivillä Ruotsissa. Rahaakin kerättiin veteraaneille, jolloin tapana oli, että taloon mentäessä isäntä halusi katsoa, paljonko naapuri oli laittanut ja panna sitten vähän paremmaksi. Kokkolasta olisivat Lähettäneet Haminaan, mutta kiväärilinja ei oikein iskenyt.
Sain kyllä jonkinlaiseksi palkinnkoksi valita palaanko vekaralle vai lähdenkö saarelle Santahaminaan. Ei mutakuin Vekaran kautta Helsinkiin. Sain muistaakseni ainakin yhden matkapäivän joka sujui rentoillen kavereiden kanssa Lahdessa.
Santahaminassa ilmoittautuminen aseseppänä KadK päivystäjälle. Majotus KadK:n esikuntakomppaniassa ja toimipaikka Santahaminan korjaamon kevytaseverstaalla sotilasmestarin alaisena. Siellä aika meni pyssyjä yms. korjaillessa, erilaisia palkintopystejä väsäillessä ja kääntyviä ampumahiihdon maalilaitetta kehitellessä. Välillä käytiin kadettien ampumaleireillä jne. "Vaarallisin" tilanne oli proton ohjaamossa ammus ja räjähdelastin kaatuessa ojaanajon vuoksi matkalla Krh ammuntoihin Säkylään. Kolmannen jämän sain varmaankin siksi, että kun oli ns. kadettikoulun hälytys, tehtävänämme oli viedä kellarista sergei ampuma-asemaan ja tuhota lautalta maali kukaan muu ei saanut peliä soimaan eli vyölaukut olivat paikoillaan, mutta viritys suoritettu väärin. Onneksi asekoulun opit olivat mielessä. Yleisesti meitä luultiin kapiaisiksi, johtuen varmaankin sen ajan parhaista ja uusista asuista mm. talvella kelkkahaalarit ja huopavuorisaappaat.
Armeijasta jäi itselleni paljon muistoja, ystäviä sekä hyvä maku ja uusi lisä ammattitaitoon.
Oli muuten mielenkiintoista kun kerran jälkeenpäin yksissä kertauksissa, jossa perustettiin yksikkö, pääsin katselemaan armeija-aikaisia papereitani.
Tulipa pitkä juttu
T Esko J
