Aihe: Kotirakenteinen L.N.Special

[Jarmo Oksanen]

Auto-Ala Oy:n moottorikorjaamon työnjohtaja Leo August Nyman HMK rakensi vuonna 1947 tämän 500 ksm pyörän. Pyörästä on kahden sivun juttu vuoden 1948 Moottori-lehdessä.
Tietääkö pyörästä ja sen vaiheista tai Nymanin jälkeläisistä esim. Lennu jr?

[Juhani Saastamoinen]

Leo Nyman olen aikoinaan pikkupoikana kyllä tavannut, joskus 50-luvulla. Muuta tietoa ei ole. Ekaan Päitsiin -49 hän ilmoittautui 497 DKW:llä, mikä oli kai hyvin ymmärrettävää. Nähtävästi jäi taipaleelle kuten 496 Nortonilla osallistunut isänikin, koska kumpaakaan ei tuloksista löydy. Olisi kuvia pyörästä, niin voitaisiin joukolla arvuutella, mistä kaikista palikoista tämä hybridi (sen ajan ilmaus oli tosin sekasikiö) olikaan kasattu.

Lennu Jr.

[Jarmo Oksanen]

Mulla on valokopiot tuosta Moottori-lehden artikkelista, siinä on pyörästä kaksi kuvaa, voin skannata ne. Mutta tekstiin:

" moottorin malliksi valitsimme vanhan kelpo "Kvarnan" so. Husqvarnan, jolla ruotsalaiset kilpatoverimme ovat niin kauniita voittoja saavuttaneet. Purimme vanhan Husqvarnan moottorin alkutekijöihinsä ja niiden osien perusteella valmistimme siitä puumallit. Lepistön Valimo Helsingissä suoritti meille malliemme mukaisen valutyön. Fundamentit valettiin kevytmetallista ja koneistettiin. Sama valimo suoritti myöskin sylinterien ja kansien sekä kiertokankien valun.

Runko rakennettiin sillä välin omatekoisesti Valtion Lentokonetehtaalta ostamistamme teräsputken palasista. Kehikon mallina käytimme edelleen Husqvarnaa, mutta konstruktiossa otimme huomioon monia seikkoja. Pyörät ja kumit ovat Dunlop-työtä - muuten ainoat, joita emme magneton ja kaasuttajan ohella pystyneet rakentamaan. Puolet sensijaan ovat omaa työtä, vain nippelit ovat ostettuja. Luovuimme myöskin vaihdelaatikon koti-valmistuksesta, koska nykyisen materiaalipulan aikana omatekoinen vaihdelaatikko ei olisi kestänyt kilpailun ankaria rasituksia. Minä onnistuin ostamaan Nortonin vaihdelaatikon ja se on koneessani myöskin "sivullista" työtä. Kaasuttajaksi valitsin Amal-kaksoisuimurikaasuttimen ja magnetoksi tutun, luotettavan BTH-magneton.

Erikoista koneessani on kansi, joka on aivan oman mallini mukainen ja valutyötä lukuunottamatta itse tehty alusta loppuun. Minun koneeni kansi valettiin pronssista, toverieni( Lasse ja T. Klemola )tavallisesta teräsvalusta - näin saamme valmiina nähdä kumpiko aine truckissa parempi. Venttiilit valmistimme sil-chrom-teräksestä - parempaa ainetta emme onnistuneet saamaan. Jouset ovat hakaneulatyyppiset, Nortonin camshaft-valmistetta.

Koneeni mitat ovat seuraavat:
- tilavuus 498 ccm
- kierrosnopeus 6500-7000 k/min
- hevosvoimamäärä n. 40
- paino 90-95 kg
- puristussuhde 1:12"

[Juhani Saastamoinen]

Kyllä on nostettava hattua ja korkealle tämän pyörän tekijöille. Olikohan niitä tekeillä useampiakin, kuten tekstistä voisi päätellä? Kirjoitus kuvaa hyvin sitä juuri sodanjälkeistä aikaa, jolloin kalustoa ei ollut, ei saanut ja materiaalitkin tuli haalia sieltä täältä. Kuitenkin into päästä kisaamaan oli kova. Sitä varmaan lisäsi jo vuonna 1946 HMK:n järjestämät Eläintarhan Ajot, joihin lupa saattin, kun Ruotsin Moottoriliitto SVEMO lahjoitti tarvittavat polttoaineet ja kilpailujen koko tuotto annettiin lsotainvalideille. Kisat olivat vain moottoripyörille ja osallistujia noin 40, joista 3 ulkomaalaista. C-luokan kärki Vilho Hollming, Pentti Sirkiä ja Raine Lampinen ajoivat Nortoneilla. B-luokan kärki oli Gösta Lönnfors DKW, Olli Riekki HVA ja W. Suni Rudge. Vakioissa C:n voitti Arno Helander Ariel ja B:n Veikko Saarinen Royalilla. Pääsylipun lunastaneita katsojia oli noin 25 tuhatta. Palkinnot olivat hyvin vaatimattomat, koska tuotto haluttiin maksimoida. Tämä sotainvalidien tukeminen auttoi 1948 (?) siinä, että SML sai tuontilisenssin muutamille Triumph 500 GP-pyörille kiitokseksi moottoriurheilun antamasta tuesta invalidihuollolle. Yksi näistä pyöristä jäi kaiketikin Arwidsonin mp-myyjän Raine Lampisen käyttöön ja samalla alkoi Rafun mekaanikkoura Rainen kanssa. Teksti on osin lainattu Olli J. Ojasen kirjasta Suomalaista moottoripyöräilyä, minkä lukemista lämpimästi suosittelen alan miehille naisiakaan unohtamatta.

Valtion Lentokonetehdas oli ainoa paikka, mistä saattoi silloin hankkia korkealaatuista kromiteräsputkea. Myöhemmin romutettujen Blenheimien putket haalittiin tarkkaan talteen runkojen rakennusmateriaaliksi. Minulla on vieläkin maalla muutama metri pommarin jäljellä.

L.N.Special ei tainnut osoittautua menestykselliseksi, koska -48 "Leka" ajoi eri lajeja (kuten silloin oli tapana) C-luokan Nortonilla ja -49 merkki oli vaihtunut DKW:ksi varmaankin työnantajan suosiollisella avustuksella. Voisiko joku katsoa, mitä Suomen Moottoriurheilu-kirjassa Nymanista ja mahdollisesti hänen perheestään sanotaan, koska omani on Helsingissä?

Lennu Jr.

[Juhani Saastamoinen]

Jarmo lähetti kuvat ja niiden perusteella on syytä korjata edellistä vastaustani. Oletin kyseessä olleen TT-pyörän, koska muistin hänet TT-kuskina. Kuvista ja jutusta selviää, että kyseessä olikin soikioratapyörä eli silloisella kielellä maarata- tai "tuhannen metrin"-peli. Kilpa-areenana raviradat ja ulkomailla myös ruohoratasoikiot. Lajia kutsuttiin täällä aluksi virheellisesti speedwayksi, kunnes oikea laji (rata n. 400 m) rantautui Suomeen. Samalla rungolla ajettiin molempia, mutta "tonni" vaati harvemmat välitykset, ja niinpä oli startin onnistumiseksi käytettävä vaihdelaatikkoa. Ruotsalainen 2-vaihteinen Drott oli suosituin, sillä sama kävi myös jääradalle (nylyisin virallinen lajinimi jää-speedway). Kaikissa näissä lajeissa polttoaine oli metanoli (apteekista ostettuna paljon bensaa halvempaa), ölrynä tietty Castrol R ja jarrut kiellettyjä. Etuhaarukan jousto oli huimat 4 tuumaa. Samat kaverit ajoivat yleensä kaikkia näitä lajeija. Tunnetuin kolmen lajin taitaja taisi olle Kauko "Nappi" Jousanen, jolla maararadalla oli kova kisa norjalaisen Basse Hveemin kanssa yhden kierroksen nopeusennätyksestä (yli 130 km/h).

Silloin kaikki rungot olivat omatekoisia ja materiaalina mieluiten romutetuista pommareista peräisin oleva kromiteräsputki. Runkomitat olivat peräisin onnistuneimmista yksilöistä. Kyllä hatun nosto pojille on edelleenkin tarpeen. Tuskin on yltiöpäistä olettaa, että kone taisi olla melkoisen vaurioaltis. Itse kevytmetallista (jonkinlaista alumiinia) valettu fundamentti (nyk. kampikammio) taisi joutua liian koville, sillä pakostakin joustavassa rungossa vääntörasitukset olivat suuret, vaikka ajettinkin vain suoraan ja käännyttiin vasemmalle.

Tuskin näistä pyöristä (3 rakenteilla) jäi mitään jäljelle, sillä kaikki vähänkin käyttökelpoinen materiaali kierrätettiin. No, tässäpä oiva lisäys listaan "Erikoisia pyöriä Suomessa".

Lennu Jr.

[erkki kuparinen]

Tampereen pojat voisivat lämmitellä tähän jatkoksi sen tarinan Siuron Rudista kaverihan teki maarata askeja mutta myös ainakin 1 oman moottorin ehkä enemmänkin?

[Pekka Kortelainen]

SIURON DROTT.
Tällä nimellä kutsuttiin Siurossa tehtyjä maarata vaihdelaatikkoja, tekijä oli Oiva Metsämäki. Hän rakensi myös maaratarunkoja, mutta koneen rakentamisesta en ole kuullut. O.Metsämäki aloitti kilpailemisen 1948, 350cc Calthorpella ja edusti Nokian pyryn moottorimiehiä, maarata, TT, ja jäärata oli lajit. Oiva oli työssä valtion lentokonetehtaalla ja myöhemmin Valmetin linnavuoren tehtailla metallisorvarina.
                                                  70-luvun puolivälissä Metsämäki teki vielä 5kpl vaihdelaatikkoa, kävimme Oivan tallilla tinkaamassa niitä monta kertaa ja vihdoin lupasi tehdä viisi jos ostatte kaikki. Lootat ostettiin, kolme meni JAP virittäjä Olavi Turuselle,Rauli Mäkiselle ja minulle yksi.
                                                   Yksi Siuron Drotti on kiinni Hagon Japissani ja toinen on tallin hyllyllä. Aitoja Ruotsalaisia Drotteja on vielä kaksi, mutta ne on huonokuntoisia. Jos jollain on Drott osia, niin ostaisin kyllä. Näissä oli kaksi vaihdetta, käytettiin jääspeedway ja maaratapyörissä.
                                                   HUOM !  L.N.Special on tallessa !

[Reijo Metsämäki]

Tarkennusta Pekka Kortelaisen tietoihin isästäni Oiva Metsämäestä, hän ajoi tekemällään pyörällä jota silloin kutsuttiin ratapyöräksi alkuun Speedvayta ja myöhemmin maarataa samalla pyörällä pienin muutoksin rakenteisiin, tähän pyörään hän teki tosiaan myös moottorin,aiheesta on sen verran dokumenttia Nokian Uutisten sivuilla vuonna 1951 keväällä olen ne sieltä hankkinut valokopiona, seuraavassa pyörässä oli jo sitten Jap ja takana jousitus, isän ainakin ensimmäinen pyörä oli 350 kuutioinen toisista en ole varma hän teki myös Calthorpestaan kopion koneineen sillä ajettiin pari kertaa maarataa esim kokemäellä 1950 samassa lähdössä oikeitten maaratakoneiden kanssa ,tämä tieto on Pentti Viikiltä joka oli myös Nokian Moottorimiesten ajomiehiä siis ei Nokian Pyryn mootorikerhon, joka on perustettu myöhemmin omana jaostonaan.Jäärataa isä ei tietääkseni ajanut kokeilua enempää.

[Kalervo Jussila]

Tästä keskustelusta tuli mieleen, että pari kolme vuotta sitten joku (nimi unohtunut) pyysi Huimapyörän sivuilla lähettämään aineistoa Suomessa tehdyistä omavalmisteisista moottoripyöristä. Lupauksena oli julkaista aineisto ja tehdä niistä juttu lehteen. Tiedän, että aineistoa lähetettiinkin. Kuinka lienee käynyt? Menikö aineisto omiin tarkoituksiis? Ei ole ainakaan mitään juttua missään näkynyt.

[Timo Eronen]

Tästä keskustelusta tuli mieleen, että pari kolme vuotta sitten joku (nimi unohtunut) pyysi Huimapyörän sivuilla lähettämään aineistoa Suomessa tehdyistä omavalmisteisista moottoripyöristä. Lupauksena oli julkaista aineisto ja tehdä niistä juttu lehteen. Tiedän, että aineistoa lähetettiinkin. Kuinka lienee käynyt? Menikö aineisto omiin tarkoituksiis? Ei ole ainakaan mitään juttua missään näkynyt.

Terve. Olen saanut Erkki Raution tekemän koosteen suomessa tehdyistä / rakennetuista moottoripyöristä.
Juttu on todellakin tarkoitus tehdä, siinä vaan on niin paljon materiaalia samassa nipussa, että sen käsittely kestää.
Vastaus vielä esitettyyn kysymykseen: Ei, aineisto ei ole mennyt omiin tarkoituksiin.

[Kalervo Jussila]

Hienoa, nyt sitten odotellaan. Niin -  ja anteeksi epäilyni.

[Erkki Rautio]

Terve,
Tässä on aiheeseen liittyvä tamperelaiskuva, joka julkaistiin kerholehdessämme vuonna 2001. Tietääkseni Oiva Metsämäki on myös kuvassa.
ER

Joo, aikani keräilin infoa aiheesta Suomalaiset moottoripyörät, mutta sitten into alkoi hiipua. Mielestäni kotimaisia moottoripyöriä koskeva materiaali voisi olla kerhomme verkkosivulla. Jos uutta tietoa löytyy, se voitaisiin lisätä "tietokantaan". Pyrkijä, Tunturi, Winha, Kipinä ja muut kotimaiset merkit, myös omatekoiset uniikkipyörät, ovat todella ainutlaatuisia ja niihin liittyviä kuvia ja tietoa ei pitäisi haudata arkistoihin.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Erkki Rautio]

PS. Harva taitaa tietää, että kerhon hallussa on yksi Turussa valmistettu Sachs 98 cc -koneella varustettu Pyrkijä, joka hankittiin aikoinaan turkulaiselta antiikkikauppiaalta. Pyörän entisöinnin teettäminen aiheutti pientä erimielisyyttä VMPK:n hallituksessa, mutta kai pyörä alkaa olla pian esittelykunnossa.

ER

Kuvassa Pyrkijän tehtaan väkeä koeajamassa oman firman tuotteita Ruissalossa.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Olli Salonen]

PS. Harva taitaa tietää, että kerhon hallussa on yksi Turussa valmistettu Sachs 98 cc -koneella varustettu Pyrkijä, joka hankittiin aikoinaan turkulaiselta antiikkikauppiaalta. Pyörän entisöinnin teettäminen aiheutti pientä erimielisyyttä VMPK:n hallituksessa, mutta kai pyörä alkaa olla pian esittelykunnossa.

ER

Onhan se:http://www.vmpk.fi/forum/index.php?topic=70994.0

[Kalervo Jussila]

Olemme nyt saaneet lukea, että aineistoa on koottu ja tallessa. Kiitos Erkille ja muillekin osalliseille. Nyt pitää ehdottomasti huolehtia aineiston pysyvästä säilymisestä ja saamisesta julkaisukuntoon, olkoon sitten Huimapyörä tai Klubin nettisivut. Mikä olisi tärkeämpää perinnekeruuta kuin tällainen?