Varmasti on lapset myöhemmin kiitollisia isän harrastukselle, kun on tuon laatuisia kuvia olemassa. Paljekamera-aikana, kun kuvan tekniseen toteuttamiseen piti uhrata aikaa, vaivaa, ajatusta ja kahvia, pidettiin itsestään selvänä, että myös kuvattavan eteen vaivaannutaan: pukeudutaan, hommataan rekvisiittaa, valitaan paikka, istutaan paikallaan. Kun kamerana on kännykkä tai digikamera, ja itse kuvaaminen tapahtuu automaattien ohjaamana, ja voisi kaiken vaivannäön kohdistaa kuvattavaan kohteeseen, ei sitä enää viitsitäkään tehdä; onko tämä jotakin ihmisen perussyntiä? Laiskuus ruokkii laiskuutta, vaivannäkö ruokkii vastuuta?
Uusimmilla kännyköillä saa muuten vielä tässä 17 tuuman näytöllä katsoen aivan vastaavan tason kuvia kuin nuo Lassen ottamat loistavat muotokuvat. Silloin pitää kyllä jo vähän ymmärtää perusasioita, ja ennenkaikkea osata olla heiluttamatta sitä kevyttä ja kuvauksen ergonomian kannalta oudon mallista ja oudosti toimivaa läpyskää, vaikka siinä oiskin ois.
Tarvittaskohan tänne oma osio nykyajan valokuvaukselle?
jv