Aihe: Entisajan valokuvauksesta.

[Tatu Keränen]

Onko täällä valokuvauksen asiantuntijoita, jotka tietäisivät näistä "puulaatikko kameroista", joita on käytetty joskus 1900-1930 aikoihin. Tarkoitan niitä kameroita, jossa kamera on kolmijalalla ja kuvaaja käy säätämässä asetukset kohdalleen ennen kuvan ottoa siellä kameran viltin alla.

Minkälaista filmiä nämä kamerat käyttävät? Käsittääkseni jonkunlaista lasilevyä. Tekivätkö kuvaajat itse sen "filmin" kotonaan kuvauskuntoon vai ostettiinko se jostain valmiina? Jos tekivät, niin minkälaisia aineita moiseen "filmiin" käytetään, eli olisikohan tuo kuinka monimutkainen homma alkaa harrastamaan samanlaista kuvausta vieläkin. Kamerassahan ei käsittääkseni ole juurikaan muita osia kuin linssi, jolla kuva tarkennetaan sinne kameralaatikon takaseinään ja jonkun sortin läppä, joka avaa ja sulkee linssin. Tuollaisen kameran voisi rakentaa itse, mutta kuinka se filmi?

[Kari Rautiainen]

Helpoimmalla pääset kun otat vanhan kameran tohon tarkoitukseen. Lasilevyjä on lähes mahdoton saada enään mutta valoherkkää emulsiota saa kyllä, ja voi sen itsekin tehdä. Voit siis kehittää kuvaa vaikka suoraan kananmunan kylkeen paperin puutteessa.

Hupuilla oli kaksi tarkoitusta aikoinaan. Toinen oli vaan näkyvyyden saaminen lasille koska käytettävät aukot oli todella pieniä (Mullakin palkkikamerassa pienin reikä oli 360 ja pitemmässä optiikassa 420. Varsinainen hupputarkoitus aikoinaan oli se että siellä oli kemiat mukana ja tässä "pussipimiössä kuva kehitettiin välittömästi kuvaamisen jälkeen. Paljon kuvasivat suoraan valokuvapaperille ja siitä pinnakkainen toiselle paperille samantien jotta ei tartte peilikuvaa katella.

Yksinkertaisimmillaan tuo homma on yksinkertaisempaa kun sanoit. Aikoinaan kun opetin valokuvausta, aloitin oppilastyön aina neulanreikäkameralla. Valotiivis paffilaatikko, päähän reikä johon teipataan alumiinifoliota elikkäs paistofoliota ja sen keskelle pieni reikä neulalla. Toiseen päähän valokuvapaperin pala sitten niin siinä sitä on kameraa yksinkertaisimmillaan.
Voit kokeilla miltä homma näyttää kun laitat huoneen ikkunaan tervapaperin että se on todella valotiivis, ja siihen keskelle esim 1cm halkaisijaltaan reikä. Huoneen peräseinälle tulee ulkokuva ylösalaisin. (Kunhan silmä tottuu hämärään)

Jos tollasen kamerasi rakentelet niin käytä laakafilmiä. Se on 0,18 paksulle polyester kalvolle vetästy valoherkkä emulsio. Kannattaa aloitella ortokromaattisella niin voi työstää ja puuhastella punavaloissa. Tietysti 6X6 filkan kehittäminen on kehityspurkissa helpompaa kuin altaassa vaskaaminen.

No sitte on tietysti se vaihtoehto että mee kansalaisopistoon kursseille.

[Hannu Pelkonen]

Rauzi ehti ensin, mutat vastaanpa minäkin. Nuo laatikkokamerat olivat tietyssä mielessä vain kehittyneitä neulanreikäkameroita, joissa erona oli linssi. Tuollaisen voi väsätä itsekin, eli tee laatikko, ota vanha kameran linssi ja anna palaa. lasinegatiiveja ei varmaan saa, mutt alaakafilmiä kyllä saa. Suosittelen kuitenkin 120-rullafilmiä, jolle otetaan 6x6- ja 6x7-kuvat: suht halpaa ja helposti käsiteltävää. Erittäin hauskoja kokeita tulossa. Katso tästä juttua neulanreikäkamerasta tai etsi netistä nimellä pinhole camera: http://en.wikipedia.org/wiki/Pinhole_camera

Hannu

[Kari Rautiainen]

Niin se neulanreikäkameran valotusaikakysymys.

Kameran aukko, esim 2, on siis karkeesti sitä että aukon halkaisija menee 2 X polttoväliin. Neulanreikä on pirun pikkanen ja laatikon koko on hyvin merkityksellinen koskapa valotusaika on suorassa suhteessa matkan neliöön. Mutta jos kenkälaatikolla kuvaat niin aloita puolesta tunnista ja jollei riitä niin lisää kokeiluun vartti kerrallaan. Halvinta kokeilumateriaalia on mustavalko valokuvapaperi.

(Jos laatikko, eli polttoväli on 30cm ja neulanreikä 0,5mm, niin aukko on 600.)

[Kari Rautiainen]

Ai niin se vielä että ei ne puulaatikkokamerat tartte vanhoja olla, kyllä niitä tehdään vieläkin. No palkkikameramaailma on sitte oma lukunsa mutta mullakin suuremmassa palkissa on filkan koko 8X10 tuumaa. Eli jokseenkin 20X25cm. Duunissa aikoinaan mulla oli 1600 kilonen kameranrähjä jossa filkan koko oli 53 X 72 cm.

Rupeeppa ettimään käyetettyä palkkikameraa.

[Tatu Keränen]

Mistäs tuollaista valoherkkää emulsiota saa tai miten se tehdään itse? Kuinka se emulsio sitten valotuksen jälkeen käsitellään, ettei se valotu enää lisää?


Onko ne vanhat kuvat otettu suoraan siihen valokuva paperille vai onko valotettu siitä lasinegatiivilta? Olen näitä meillä olevia 30-luvun vihkikuvia katsellut, että miten ne lienee tehty. Se kuvan tausta muistuttaa jotain paksua pahvia tai kovalevyä. Kuvan koot ovat n.A4 kokoa.

[mika SMUIGE saikku]

Tuolla eri vedosmenetelmistä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valokuvavedos

[Vesa Takala]

Vörå FotoMuseum.

[ylläpito on poistanut liitteen]

[Pauli Ylikoski]

Duunissa aikoinaan mulla oli 1600 kilonen kameranrähjä jossa filkan koko oli 53 X 72 cm.

Jöses!!    Mihin tommosta järkälettä käytetään? Vai liekö kyseessä vakoilulentokone ellei peräti satelliitti? Meleko täräköitä suurennoksia tommoselta filmiltä tekisi...

[Kari Rautiainen]

Sillon ennesvanhaan ei harrastettu suurennuskoneita. Jos haluttiin iso kuva, piti olla iso nega.

Paperilta ei koskaan tehty lasinegaa, vaan lasinegalle kuvattiin ja siitä pinnakkaisena paperille. Siksi ne vanhat kuvat on niin tarkkoja ja sävykkäitä. Uudelleen projisointi kun ei koskaan kuvalle hyvää tee.

Eikä se kuulkaapa ison filkan käyttö mitään turhaa ole. Mullakin oli isossa kamerassa se 8 X 10 tuumaa filkkakokona, mutta se on justiin hyvä kun siitä suurennetaan kerrostalon seinän kokonen kuva.

Se taas se paperinega - pinnakkainen joka siis paperi posa, se oli sellasta pikakuvausta, mutta on edelleen hyvä ja halpa tapa kaikenlaiseen harjotteluun.

[Tatu Keränen]

Just tollasella kameralla kuvaus kiinnostais, kuin tuossa Vesan lähettämissä kuvissa ensimmäinen. Olishan tuolla kuvaus ihan toista kuin, jollain taskuun sopivalla digikameralla. Tarvittavasta tekniikasta ja materiaaleista pitäisi päästä vaan jäljille.  Eikai se tarvittava tekniikka kovin kummoist voi olla, kun minulla on sukulaisia, jotka ovat harrastaneet kuvausta 20-luvulla maaseutukylällä, ilman sähköä ja vesijohtoja. Lienevätkö kehittäneet kuvat itse valmiiksi asti vai jossain muualla, ei ole tietoa.

[Kari Rautiainen]

Juu, noi ei ole laatikkokameroita vaan palkkikameroita. (Ne allaolevat kuvat onkin sitten muuta, ne ei ole kameroita vaan projisointilaitteita, toisessa jopa savupiippu)

Ei filkan kehittelyssä mitään sähköjä tai vesijohtoja tarvitakaan, ollaan me lapinreissulla kehitetty puronrannassa negat että näkee kaiken olevan kohallaan. Todennäkösesti ne sun sukulaiset on ihan ite kehitelleet negat ja paperit.

Palkkikamerat eroaa laatikoista siinä että niissä on etu ja takalauta väänneltävissä, jolloin saa horisonttilinjat ja vääristymät korjattua laudanväännöillä.

Ei tämä mitään rakettitiedettä ole, jos tota on pystynyt tekemään maaseudun ihmiset 20 luvulla niin kyllä siihen pystyy kuka vaan. Kuvat ja näkemys, ne onkin sitten toinen juttu mutta se taas ei olekaan tekniikkaa.

Ilmanmuuta aloitat mustavalkohommina, siihen on hyviä kirjoja tehty vaikka kuinka paljon. MV hommina oppii kuvaamisesta paljon enemmän kuin kallista ja itsetehtynä hankalasta värikamasta.

[Tatu Keränen]

Viime viikonlopun asiaa haudottuani menin maanantaina valokuvausliikkeeseen ostamaan tarvittavia aineita. Myyjä kyseli kuinka paljon olen harrastanut kuvien kehitystä. Sanoin että en ainoatakaan ole tehnyt, mutta nyt olisi tarkoitus aloittaa. Myyjältä tuli kyllä sellainen siunailu, ettei tule onnistumaan ja tuollainen kokeilu on aineiden tuhlausta. Ostin kuitenkin aineet, kehitteen, kiinnitteen ja 100kpl 10x15 papereita, kun ei pienempiä pakkauksia ollut.


No tuollanen kuva syntyi pahvilaatikolla ja yhdellä linssillä Wickströmistä, valotus aika n.5s. Olisi tullut varmaan parempikin kuva, mutta loppui päivä kesken ja meni ilta hämäräksi. Tuo kuvan vasen yläkulma näyttää saaneen enemmän valoa, koska linssin suojus on avattu ensin ja suljettu viimeisenä siitä kulmasta.

Otin myös sellaisella Altissa (ehkä 40-luvun) "taskulaatikko kameralla" muutaman kuvan n.3-5s valotusajalla ja ne onnistuivatkin paremmin. Kuvat ovat vaan niin pieniä, n.6x6cm. Ensimmäisen kuvan otin tällä Altissalla, että edes suunilleen saa valotusajoista käsitystä ilman "pahvilaatikkokamerassa" ilmeneviä häiriöitä.

Ensimmäiset valokuvat näyttävän olleen kirjojen mukaan näitä "näkymiä työhuoneen ikkunasta". Itsekin otin ensikuvan(tuo alempi kuva) "näkymä vintin ikkunasta" valotusaika n.3s.


Lisää kokeiluja seuraa...



[ylläpito on poistanut liitteen]

[Kari Rautiainen]

Tostahan se komeesti lähtee.

Fixillä ei juurikaan väliä mitä se on, mutta kehite joka tuhoutuu nopeammin on hyvä valita tarpeen mukaan. Se perinteisinhän se Kodakin D76. Sen voi tehdä itsekin, mulla on jossain resepti...

Vaikka kun paperille tekee kokeiluja niin paras lienee halvin, saa löträtä vapaasti ja käyttää aina tuoretta kamaa.

[Hannu Pelkonen]

Ei muuta kuin onnea uudelle harrastukselle Tatu. Nuo kuvathan on jo täyttä kamaa. se on kyllä hurjaa, mitä yhdellä linssillä tai jopa ilman linssiä saa aikaan.