Ei kai niissä japsien moottorikonstruktioissa varsinaisesti mitään uutta ja käänteentekevää ollut, paitsi se miten ne oli suunniteltu ja tehty !
Esimerkiksi käy vaikkapa se että Tuutilla pystyi ajamaan koko päivän huippunopeutta moottoritiellä paahtavassa helteessä käsiään sotkematta ja moottorin hajoamatta, päivän kovan ajon jälkeen se toimi edelleen kuten ennenkin, kone kävi kauniisti eikä ruiskinut öljyä ympärilleen, se oli temppu mihin yksikään senaikainen tehdaskuntoinen brittipyörä ei pystynyt ! Siinä mielessä uutta ja ennekuulumatonta oli paljonkin !
Ja käyttäjältään Hondan "Tuutti" vaati minimaalisen vähän huoltoa ja rassaamista verrattuna isoihin britteihin.
Ja siinä sen Tuutin ( ja muittenkin Japsien) suuruus piileekin, se toi LAADUN nelitahtisen, urheilullisen moottoripyörän rakentamiseen, siihen asti nopeina ja laadukkaina pidetyt brittipyörät tosiasiassa lätkittiin kasaan vähän miten sattuu, ja ne toimitettiin asiakkaille puolikuntoisina, ts, englantilaiset valmistajat eivät arvostaneet asiakkaitaan kuten Honda ja muut Japanilaisvalmistajat tekivät, tuo peribrittiläinen ylimielisyys maksavia asiakkaita kohtaan kostautui kyllä, seuraukset ovat nähtävissä tänäkin päivänä, Englannin aiemmin kukoistavasta mp-teollisuudesta on jäljellä vain Hinckley-Triumph, sekin nousi tuhkasta 90-luvulla alunperin Kawasakin avustuksella ! ( Toki pääosa jutussa on John Bloorilla )
Saan tästä varmaan karmean kirouksen niskaani brittimotoristeilta 