Warre on puoliksi oikein. Toisenkin puolen olisi kuvan perusteella voinut arvata, kyseessä on nimittäin:
Mercedes-Wartburg
Görlitzin kaupunki, jossa Oscar Scwarze pyöritti koripajaansa, jäi sodan jälkeen Saksaa pilkottaessa itäpuolelle. Paikallisilla taksiautoilijoilla oli 50-luvulle tultaessa harmia siitä, kun joutuvat käyttämään sotia edeltävää autokalustoa, joihin varaosien saanti kävi heikoksi ja korit ruostuivat käsiin. Huonoa oli myös vanhojen automallien pienet tavaratilat.
Scwarzen naapurissa Konsulstrassella toimi Rikhard Rauchin korjaamo, joka oli toiminut ennen sotaa Mercedes-diilerinä. Rauchin pajan nurkalla seisoi rivi vähän ajettuja MB 170V autoja, vuoden 1938 mallia. Siitä se ajatus sitten lähti...
Oscar otti yhteyttä VEB Automobilwerk Eisenachiin ja kyseli mahdollisuutta ostaa samana vuonna (1956) esitellyn ja automessuilla kauneudestaan kehuja saaneen Wartburg 311 mallin koreja. Tehdas lupautui toimittamaan koreja ja Oskari pääsi toteuttamaan visiotaan täydellisestä taksista.
Tiputtamalla Warren kori 170V Mersun rungon ja tekniikan päälle saatiin yhdistelmä molempien saksalaisten laatuautojen parhaita puolia. Mersun 1697-kuutioisessa nelitahtimoottorissa riitti vääntöä toiseen malliin, kuin litraisessa 2-tahdissa ja 16” renkailla vastaan Warren 15” saatiin hiukan lisää maavaraa. Warren korissa tavaratila oli huomattavasti avarampi joten asiakkaiden pakaasit oli helpompi mahduttaa kyytiin.
Wartburgin koria oli jatkettu 25 cm ja 46 litran vetoinen bensatankki siirretty eteen, jotta tavaratilasta saatiin entistä isompi. Keulan ilme meni uusiksi jatkoksen ja MB:n nokkamaskin ansiosta. Mercedes-Wartburgeja koottiin Scwarzen pajalla vuosina 1956-60, siihen asti, kunnes Oscar Scwartze muutti Länsi-Saksaan. Autoja oli ajossa taksina aina 70-luvulle asti, kunnes ne korvattiin ”oikeilla” Wartburgeilla ja neuvostoliittolaisilla autoilla.
Lontoon taksin tuntee kaikki, vaikka ei autoharrastaja olisikaan. Keltaiset Checkerit ovat amerikkalaisista tv-ohjelmista useimmille tuttuja takseja. Harppisaksan vastineesta näille kapitalistien menopeleille on harva edes kuullut, sillä arviolta vain parikymmentä yksilöä koottiin ja lisäksi tiettävästi yksi avoauto.
