Tuo maskissa oleva merkki on yleensä alustavalmistajan merkki (alusta, moottori ja akselisto).
Koritekijän merkki näkyy sitten jossain ylempänä. Voisi olla vaikka tuo pyöreä merkki.
Aina viimevuosisadan loppuun saakka liikennöitsijät ostivat alustan suoraan valmistaajlta, joka toimitti sen sitten liikennöitsijän valitsemalle korintekijälle. Näin korintekijät saattoivat tehdä korejaan kaikkien valmistajien alustoille.
Korintekijöitä on Suomessa ollut sodanjälkeenkin varmasti kymmeniä, vielä 80 luvulla 6 kappaletta (Kutter, Wiima, Ajokki. Delta, Kiitokori ja Lahden Autokori). Nyt enää Kiitokori ja Delta, Lahden Auotokorin jatko jää nähtäväksi.
Sattui käteen näitä pähkäillessä SAHKin Automobiili-lehti 2/01, jossa Tom Rönnberg kirjoittaa Volvo-busseista sivuten samalla kotimaista koriteoliisuutta. Volvolla ja Wiimaa tuottaneella Wihuri-yhtymällä oli varsin pitkälle menneet yhteistyökuviot.
Mielenkiintoinen knoppitieto oli muuten semmoinenkin, että Volvo-alustoja koottiin jonkin verran Suomessa. Tällä saatiin ikään kuin kierrettyä valuuttasäännöstelyä. Volvolta ostettiin alustat rakennussarjoina, jotka kasattiin bussialustoiksi Helsingissä ja näin saatiin kotimaisen työn osuutta nostettua ja kallista valuuttaa säästeltyä.
Kiitokset Studebakerin tunnistamisesta!
Tuo koko Suomen bussiteollisuuden alasajo on surullista tarinaa.
Itse sitä seurasin toimittajan näkövinkkelistä vuodesta -87 lähtien.
Ajokki niistä on verttaansa vailla!
Oli valtio-omisteinen (=tappiollinen), kunnes valtio myi sen Wiima/Ilmari Mustoselle 1 SMK:lla (velat tuli mukana).
Näin muodostui Mustosten Carrus ryhmä (Wiima, Ajokki, Delta ja Kiitokori), joka sitten myytiin Volvolle (paitsi Kiitokori). Ja sitten alkoi alasajo, mutta onneksi Delta myytiin takasin suomalaiselle johdolle. Muiden tehtaiden tuotanto siirrettiin Puolaan.
