HERRA LUOTTOPÄÄLIKKÖ
Olen juuri lukenut kiihkeäsävyisen kirjeenne koskien laskuanne, jonka suoritus mielestänne olisi pitänyt tulla jo aikoja sitten, ja kerroitte, että voitte järjestää minulle vaikeuksia, jollei suoritus tule välittömästi.
Kun puhutte vaikeuksista, haluaisin hieman valaista teitä:
Vuonna 1952 ostin sahan, 1953 härkävankkurit, tukkireen, kaksi hevosta, haulikon, traktorin sekä pari astutettua sikaa. 1954 saha paloi, eikä jäljelle jäänyt kuin kasa tuhkaa. Toinen hevosista kuoli. Toisen lainasin eräälle äpärälle, joka antoi sen kuolla nälkään. Sen jälkeen liityin kirkkoon.
1955 isäni kuoli ja veljeni hirtettiin hevosvarkaudesta. Topparoikka pani siskoni paksuksi ja minun oli pakko maksaa puoskarille 440,- jotta en saisi äpärää sukulaisekseni.
1958 eräs pojistani sai sikotaudin, joka oli niin vaikea, että hänet oli kastroitava hengen pelastamiseksi.
Kerran ollessani kalassa vene kaatui ja menetin suuriman kalan minkä koskaan olin nähnyt. Samalla hukkui kaksi pojistani, kumpikaan niistä ei ollut hän joka oli kastroitu.
1959 vaimoni karkasi mulatin kanssa ja jätti matkamuistoksi pari kaksoispoikaa.
Menin piikani kanssa naimisiin, jotta voisin pitää kustannukset kurissa.
Hän oli kuitenkin kylmä ja minulla oli vaikeuksia saada hänet laukeamaan, joten menin lääkäriin. Hän neuvoi minua luomaan jännitystä, kun vaimoni lähestyy huippua, joten otin haulikon mukaan sänkyyn.
Kun mielestäni aika oli kypsä, työnsin piipun ulos ikkunasta ja vedin liipaisimesta.
Siitä seurasi, että muija paskansi sänkyyn, minulta jäi akti kesken ja olin ampunut parhaan lehmäni.
1962 paloivat loput rakennuksistani ja aloin ryypätä, enkä lopettanut ennen kuin minulla ei ollut muuta kuin vesitiivis kello ja munuaisvaivat.
Pitkään aikaan en tehnyt muuta kuin vedin kelloani ja kusin.
Seuraavana vuonna yritin uudestaan. Ostin lannanlevittimen ja puimakoneen, mutta hirmumyrsky tuli ja vei ne naapurikunnan puolelle, jossa halvempi veroäyri. Vaimoni lähti kulkukauppiaan matkaan.
Poikani pyyhki persettään maissintähkällä, joka oli kyllästetty rotan myrkyllä.
Ja joku kelvoton ampui palkintosonniltani kivekset.
Nyt olen niin köyhä, että jos paskantaminen maksaisi euron, minun olisi pakko oksentaa.
Minulta rahan saanti on yhtä vaikeaa, kuin jos yrittäisi kuumalla sukkapuikolla työntää voita villisian perseeseen.
Ja TE, hyvä luottopäällikkö,
sanotte voivanne järjestää minulle vaikeuksia, ellei suoritustani tule.
Siihen en voi muuta sanoa, kuin että olette sydämellisesti tervetullut yrittämään.
Kunnioittavasti . . .
