Joskus seitsemänkymmentäluvun alussa oli eräs nuori motoristinalku saanut ostettua itselleen uuden prätkän ja mustan nahkapuvun (niin kuin silloin oli tapana), ja pitihän sitä päästä ajamaan. Mutta huonoa tuuria oli matkassa, kaveri ajoi kolarin ja menetti henkensä. Taivaan portilla käytiin sitten pitkä keskustelu porttivahdin, Pyhän Pietarin kanssa. Ja lopulta oli motoristin uskottava, ettei taivaaseen tulla moottoripyörällä varsinkaan musta nahkapuku päällä ja pitkä tukka hulmuten. Käytyään parturissa ja hävitettyään sopivaksi katsomallaan tavalla pyörän ja nahkat hän meni Pietarin juttusille. Pietari katseli nuorta miestä hyväksyvästi ja alkoi esitellä paikkoja. Lopulta hän kysyi, maistuisiko oluet Kolmen Enkelin Kuppilassa, joka on sopivasti pilvitie viitosen vieressä. No kyllähän se sopi motoristille. Siinä he istuivat terassilla katsellen ohilipuvia enkelineitokaisia, kun pilvitie vitoselta alkoi kuulua ääni, joka muistutti epäilyttävästi moottoripyörän ääntä, ja prätkähän se olikin: ysisatanen Kawa Hookerin neljä yhteen -putkella, Ticklen tapeilla ja Dunstallin puolikatteella. Kuski oli pukeutunut mustaan nahkapukuun, pitkät kutrit hulmusivat kypärän alta ja vauhti oli tosi kova. Tässä vaiheessa uusi tulokas hivenen vihaiseen äänensävyyn kysyi Pietarilta: "Hei, kukas tuo on ja miten hän saa ajaa täällä ja kenen luvalla?" Pietari sitten vähän tyynnyttelevään sävyyn: "Hei ota ihan rauhallisesti se on vaan pomon poika ja sillä on erikoislupa isältään.
