Minua kiinnosti myös tuo putkivehkeiden "hieno soundi" ja niinpä ostin muutaman putkipelin.
Yksi oli samanlainen Pioneerin SM-83 kuin Pekallakin (vm -64). Toiminnaltaan 2*25W vuorovaihepääteaste, esivahvisimella ja RIAA-korjaimella.
Vaihdoin aikalailla osia ennekin alkoi pelittämään.
Ostisiihen testikäyttöävarten erilasia putkiparejakin (uustuotantoa, että NOS)
Sitten yksi A-luokassa toimiva ja yksi kiinalainen ultralineaarinen, johon tein erinäsiä muutoksia, niin että sitä voi käyttää erilaisissa kytkennöissä.
Säröt noissa on jotain 1....2% luokkaa.
Kaiuttimina minulla on Gradient 1.1, nekin huolletut.
Rinnalla B&B:n 90-lukulaiset transitorivehkeet (2*60W) CD-ja levysoittimella. Säröt jotain 0,01% tasoa.
A-luokkainen kullostaa pehmeimmältä, soinnukkaamalta
Kaippa minulla on puukorvat, kun en todellakaan osannut sanoa, että mikään noista putkivehkeistä olisi ollut todella niin erinomainen, että jotain niistä pitäisin jokapäiväisessä käytössä.
Toki vanhasta putkiradiosta kuultuna lauantai-illan toivotuissa on sitä nostalgista tunnelmaa.
Lulenkin, että nostalgia on se juttu, miksi noita harrastetaan.
Ei se, että toisto olisi virheettömin.
