jo vain Kari.
Olettaisin että Hifi 85/B olisi kaappiesi malli.
Pikkusen kaitasemmat mallit. Mutta soivat tosi hyvin.
Pekka Tuomela tais olla näitten takana.
Se on jännää, että makeesti saundaa tuo vanha jatsi ja Nina Simone oiken fiinisti.
Putkikoneista.
Jep, Pekka Tuomela on suunnitellut melkoisen määrän kaiuttimia ainakin noihin rakennusohjeisiin. Jännä homma miten jotkut kaiuttimet toimii jollain musiikilla ihan OK, toisella musiikilla taas ei yhtään. Noi mun 12/2:t ovat aika pehmeät soundiltaan ja sopivat aika hyvin kaikelle mitä minä kuuntelen. Joissain "uudemmissa" eli 90-luvulla tehdyissä levyissä paistaa läpi se että ne on tuotettu sen ajan nuorisolle ja heidän laitteilleen. Yläbassokorostusta, keskialueen etäisyyttä, pahvisoundia ym. Ihan OK kannettavalla soittimella luukutettaessa tai tiskoteekin PA-kamoilla kännissä kuunnellessa mutta maltillisella voluumilla kotivehkeissä kun yrittää niin ei vaan sovi.
Nina Simoneen en ole perehtynyt, muutaman kipaleen kuunnellut. Ittellä iskee Norah Jones tällä hetkellä parhaiten. Kuulokkeet päässä kuuntelen yleensä, olosuhteiden pakosta, ja usein aloitan jollain muulla mutta Norah:iin päädyn aina jossakin vaiheessa

Mutta tuntuu vähän siltä että nykylaitteista puuttuu se tietty "jokin". Ääntä lähtee kyllä mutta yläbassoa ja raakaa diskanttia, jotenkin puuroista. Nykymusalle sopii hyvin, mutta jotensakin rasittavaa kuunneltavaa. Ja moni levy tosiaan on "kakofoniaa", liikaa toisiinsa sotkeentuvia ääniä ja riitasointuja. Kyllähän Wagner ja sittemmin Phil Spector lanseerasivat tämän "wall of soundin" mutta nykyartistit (tai tuottajat) eivät samaan pysty. Sääli sinänsä sillä muutamien "meluisien" artistien unplugged tai muutenvaan pelkän pianon tai akustisen kitaran kanssa esiintymiset ovat olleet ihan kuunneltavia. Lahjakkaita laulajia löytyy kyllä mutta kun ne kaikki puserretaan samaan muottiin. Esimerkiksi vaikkapa Faith Hill, eka levy hienoa ja raikasta nyky-countryä mukavalla etelänmurteella, seuraavat onnetonta hittipoppiwannabesoopaa. Sama ilmiö Dixie Chicksin kohdalla. Hups, nyt tuli paljastettua synkkä salaisuus, diggaan countryä(kin)

Toki Blues, R&B/soul sellaisena kuin se 60-70-luvuilla käsitettiin ja muutama muukin genre ovat lähellä sydäntä. Melko kaikkiruokainen olen, entinen suurkuluttaja, paljolti juuri noiden kaikelle soveltuvien kaiuttimieni ansiosta
