Oktaavi, kvartti ja kvintti. Siitä eteenkinpäin voitaisiin mennä
mutta amplitudi kielessä laskee kaiken aikaa solmupisteitä
lisättäessä, eli lopputuloksena kieli "sammuu".
Eikäkö nythän mä vasta hokasin.
Kallu, oot oikeilla jäljillä, mutta - anteeksi vain - taidat hieman sotkea kuitenkin käsitteitä. Oktaavit, kvintit ja kvartit kyllä seuraavat noita selittämäsiä osavärähtelyjä, mutta muusikko ja fyysikko käyttää niitä ihan eri lailla. Mä olen koko ajan ajatellut kuin muusikko, enkä siksi heti tajunnut, missä meidän ajatukset meni ristiin.
Priimi, sekunti, terssi, kvartti, kvintti, seksti, septimi ja oktaavi ovat järjestyslukuja 1-8, ja tarkoittavat muusikolle samaa kuin duuriasteikon sävelet
do re mi fa so la ti do tai niiden etäisyydet. Esim: do-fa on kvartti, do-so on kvintti. Muusikko ajattelee siis näin yksinkertaisesti eikä yritäkään selittää niitä itselleen taajuuden funktioina.
Soittaja saattaa sanoa toiselle: "soita samat sävelet, mutta oktaavia ylempää." Fyysikko sanoisi saman asian: "Soita kaksi kertaa korkeammat taajuudet" tai "käytä puolta lyhyempiä kielen soivia osia". Muusikko varmaan tajuaisi tuonkin, mutta laulajalle tämä ei kertoisi yhtään mitään, siksi puhutaan mieluummin noilla musiikkitermeillä.
Kielen
soiva neljännes ei siis ole sama kuin
kvartti eikä viidennes sama kuin kvintti. Olisko se antennien taajuuksista puhuttaessa sitten ollut niin?
Olenko oikein väärinymmärtänyt vai väärin oikein?
