Kirjoittaja Aihe: Vanhat putkiradiot  (Luettu 808700 kertaa)

Helmikuu 06, 2008, 10:26:33 ap
Vastaus #135

Ismo Hautala

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 712
Terve

Olet aivan oikeassa , sana valintani oli vähän väärä.
Harmooninen särö oli se "epäpuhtaus".

Käytin vain sitä sen vuoksi kun kaikille ei harmooninen särö kerro mitään ;)
Ismo Hautala

Helmikuu 06, 2008, 10:59:36 ap
Vastaus #136

markkukovasin

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 11952
Moro!

Tässä mökin "viihdekeskus"-harmoonista säröä säädetään kuvassa
olevalla vasaralla...tarvittaessa.

t. Markku

[ylläpito on poistanut liitteen]

Helmikuu 06, 2008, 21:20:36 ip
Vastaus #137

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2406
Antti, pari juttua kiinnitti huomioni.
Musiikista enkä sen teoriasta ymmärrä mitään, joten enpä käy neuvomaan ammattilaista.
Muttaa ortoperspekta ei liene Matti Otalan juttuja, vaan Tapio Köykän. Kuten TIM:kin. Otala muistaakseni todisti TIM:n olemasaolon teoreetteisti (olisko väitöksessään).
Hän jopa jossain seminaarisaa nosti Köykän yleisöstä esiin TIM:n "löytäjänä".
Otalan kunnia on tullut professorina, Harman&Kardonin pääsuunnittelijana, Robert Bosch GmbH:n kehitysjohtajana  yms. Luulisin.
 
Sitten tuo särö.
Minusta kaikki se vääristymä, jota vahvistin lisää/vähentää alkuperäiseen ääneen, on virhettä!
Oli se siten  harmoonista tai  TIM:iä tai mitä vaan!
Eri asia on sitten, jos soittaja tietoisesti haluaa tuoda säröä esitykseensä. Siis muuttaa esimerkiski kitaran antamaa ääntä säröyttämällä sisäänmenisignaalia yliohjaamalla vahvistinta.
Säröhän on Fourierin analyysin mukaisesti perustaajuuden yliaaltoja, parillisia tai parittomia.Joita harmonisiksi yliaalloiksi sanotaan. Tietysti jo soittimen säveletkin sisältävät näitä harmonisia yliaaltoja. Niiden taajuudet (monikerrat) ja määrät määrittävä sitten äänen sävyn (värin).
Näin siis fakki-insinöörin ajatusmaailman mukaan.

« Viimeksi muokattu: Helmikuu 06, 2008, 21:28:36 ip kirjoittanut Jouko Kuisma »

Helmikuu 06, 2008, 22:43:48 ip
Vastaus #138

Antti Jokinen

  • Vieras
Olet oikeassa, sotkin nuo nimet. Köykkä oli se oikea, vaan ei köykeä.  :D

Helmikuu 07, 2008, 08:20:04 ap
Vastaus #139

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2406
Sitten pyytäsin Antilta tietoa minua askarruttaneeseen musiikkikysymykseen.

Siis oktaavista.
-paljonko yhdessä oktaavissa äänen taajuus kasvaa? Kasvaako se kaksinkertaiseksi?
-mitä nuo taajuudet sitten ovat?
-onko eroa tavallisen pianon ja (konsertti)fyygelin oktaavilla?

MahtaakohanTapio M Köykkä olla pohjalaisia Köykkiä?

Helmikuu 07, 2008, 22:32:45 ip
Vastaus #140

Antti Jokinen

  • Vieras
Oktaaveista:

Kun taajuus kaksinkertaistuu, esim. 200Hz => 400Hz, on kysymyksessä oktaavia korkeampi sävel. Nainen laulaa yleensä saman laulun oktaavia korkeammalta kuin mies, ja se kuulostaa tavallaan lähes samalta. Jos oktaavi on täysin puhdas, äänet sulautuvat lähes täydellisti toisiinsa. Näin on harvoin lauletussa musiikissa, mutta soittimilla se onnistuu helpommin, varsinkin pianolla tai uruilla.

Kaikissa akustisissa soittimissa soi mukana yläsävelsarja, johon itse asiassa moniäänisen musiikin harmonia perustuu. (Puhdasta siniääntä pystyy tuottaaman ainoastaan elektronisilla soittimilla.) Koska luonnollisesti syntyvät yläsävelet ovat sävelkorkeudeltaan täysin puhtaita, myös ne sulautuvat täydellisesti perusääneen, eikä niitä yleensä korva pysty erottamaan. Sen sijaan soittimen sointiväriin ne vaikuttavat, ja sen vuoksi sama sävel kuulostaa erilaiselta pianolla tai flyygelillä soitettuna, koska yläsävelsarja on niissä eri lailla painottunut.

Hyvä putkivahvistin lisää näitä yläsäveliä (= harmoonista säröä) ehkä 1-2 %, mutta tasapuolisesti kaikkiin soittimiin. Näin ei tarkinkaan korva tajua sitä särönä, koska näitä samoja säveliä on musiikissa aina mukana.

Särökitara on sitten ihan oma lukunsa, eikä siihen tarvita putkia...
 


Helmikuu 08, 2008, 19:35:34 ip
Vastaus #141

Pekka Puoskari

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2024
  • naavaparta
Hei taas putkimiehet.
Joukolle niistä tajuuksista, että tuolta löytyy ne nuottien perustaajuudet.
Siis vain perustaajuudet. Eri soittimissa tulee sitten niitä Köykänkin esiintuomia kerrannaisia.
http://staff.cs.utu.fi/~jounsmed/dap02/pdf/1perusteita0306.pdf

Olen tässä näitä putkivehkeitä rakentaessa taas pitkästä aikaa kaivanut esiin vanhoja dokumenttejä.
"Tapio Köykän keksinnön vaiheita Tekniikan maailma 12/1955"
Siinä tekniikan maailman kaverit kokeilevat ja testaavat Köykän vahvistinta.
Artikkelista löytyy myös vertailutesti englantilaisen huippu LEAK HiFi- vahvistimen kanssa, jonka Köykän vahvistin pesee mennen tullen.
Köykän vahvistin on testissä pienillä tehoilla aivan LEAKin luokkaa, mutta paljon parempi suurilla tehoilla,
vaikka englantilaisessa vahvistimessa oli tehokkaammat putket ja korkeampi anodijännite.
Käytetty keskeismodulaatiosärön mittari oli Heathkit tehtaan valmistetta.
Köykän vahvistimen idea on todella nerokas pääteputkien vastakkaisvaiheinen rinnankytkentä.

OAW ottaa asian myös esille Tekniikan maailmassa 3/56. Hän esittelee Köykän 15W HiFi vahvistimen.
Sieltä löytyy oikein rakennusohjeet.
Helppo nakki rakentajalle, paitsi ne muuntajat. Niiden tekemiseen pitää pikkasen tarkemmin paneutua.

Löysin myös yhden  Köykän artikkelin "Irti Vuorovaihemuuntajista"
Vuosilukua en tiedä, mutta kytkentäkaavioista ja käytetyistä komponenteista päättelen ajankohdaksi 1952 - 1959.

Sitten vielä löytyi Köykän juttu " UUSI STEREO-JÄRJESTELMÄ Orthoperspekta" Tekniikan maailma 3/1964.

Löytyipä vielä sellainenkin  artikkeli kuin "KATKOÄÄNIEN RIKKOUTUMINEN ÄÄNENTOISTOSSA" ert-LEHTI 1/1969.
Hienoa luettavaa pyöräprojektien lomassa, ja vieläkin hienompaa kuunneltavaa pyöriä rakentaessa.

Harmi että vain harvoja kiinnostaa nämä asiat. Nykyisin on pääasia että jotain meteliä kuuluu.
Ja jos ei kuulu, niin sitten ostetaan sellainen josta kuuluu ja vanha roskin.

yst. terv. naavis




« Viimeksi muokattu: Helmikuu 08, 2008, 19:38:18 ip kirjoittanut Pekka Puoskari »

Helmikuu 08, 2008, 21:14:05 ip
Vastaus #142

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2406
Kiitos Pekka, täytyy opiskella oikeat nuotit.
Kiinnostaisi nuo artikkkelit, erikoiseti ert 1/69. Myös TM 3/64, joka minulla kyllä voi olla mökillä.
Muta tuoert. Pystytkö scannaamaan ja lähettämään yv:nä?

Itselläni on kopio ert 4/68: Köykkä: "Steroakustiikan perusteita".
Sekä TM 2/67 Otala "Radiostereo on tullut - jäädäkseen" (koskee vain 2-kanavasteroa).
TM 16/72 Jouko Alanko: "Monikorvainen stero" (8 sivua). Tässä käsitellään myös laajasti ortpoperspektaa.
Näitä piti tavata opiskeluaikana ja ihan arkistoida!

Minne katosi ERT?? Loppuiko kokonaan vai muuttiko nimensä?
Kun siirryin työelämään, oli teollisuuselektroniikka populääriä, tuli Motorolalta 4004 ja nämä jutut jäivät vähemmälle!

PS: Kävitkös muuten Jyväskylässä viikolla?
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 08, 2008, 21:21:33 ip kirjoittanut Jouko Kuisma »

Helmikuu 08, 2008, 22:55:13 ip
Vastaus #143

Antti Jokinen

  • Vieras
Pekan linkittämässä taajuuskaaviossa oli virhe, sävel E oli unohtunut ja Dis oli saanut E:n taajuuden. Tässä korjattu kaavio:

[ylläpito on poistanut liitteen]

Helmikuu 08, 2008, 23:40:26 ip
Vastaus #144

Antti Jokinen

  • Vieras
Valotetaan vielä vähän noita oktaaveita. Kuvassa on tavallisen kosketinsoittimen oktaavit. Pianossa ja flyygelissä jatkuu koskettimisto alaspäin vielä "Kontraoktaavilla" (iso Kirjain ja eksp.1) ja alun Subkontraoktaavia (matalin sävel joko A2 tai G2) sekä ylöspäin vielä neliviivaisella oktaavilla. (korkein sävel c5)

Se perustaajuus 440 Hz on nimenomaan a1 (avaimenriästä oikealle ensimmäinen a)  :P



[ylläpito on poistanut liitteen]
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 08, 2008, 23:47:38 ip kirjoittanut Antti Jokinen »

Helmikuu 08, 2008, 23:42:31 ip
Vastaus #145

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2406
Mistä nuo sävelten väliset taajuuserot tulee?
Onko ne määritetty matemaattisella vai taiteellisella periaatteella?
Anteeksi nyt tämä perustyhmyyteni. Mulla taisi mennä musiikin teoriantunnit nukkuen!

Helmikuu 09, 2008, 09:08:29 ap
Vastaus #146

Antti Jokinen

  • Vieras
Mistä nuo sävelten väliset taajuuserot tulee?
Onko ne määritetty matemaattisella vai taiteellisella periaatteella?
Anteeksi nyt tämä perustyhmyyteni. Mulla taisi mennä musiikin teoriantunnit nukkuen!

Kuule, tämän kysymyksen parissa ovat matemaatikot ja muusikot painineet jo Pythagoraan ajoista. Kysymys on erittäin hyvä, mutta selkeää vastausta ei ole. Tai on: alunperin taiteellisella periaatteella, mutta kun se osoittautui liian ongelmalliseksi, tulivat matemaatikot apuun. Nykyinen järjetelmä on kompromissi, joka muotoutui muistaaksni 1600-luvulla. Itse J.S.Bach innostui tästä uudesta viritysjärjestelmästä niin, että hän sävelsi Preludi ja fuuga-sarjan jokaiselle 12 puoliaskelelle ja antoi teokselle nimeksi "Hyvin viritetty piano".

Lue tarkempi selostus virityksestä http://www.uta.fi/mute/vir01.htm

Lauantaiaamun pähkinä: mikä on tuon Bachin teoksen alkukielinen nimi?

Helmikuu 09, 2008, 09:41:56 ap
Vastaus #147

Pekka Puoskari

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2024
  • naavaparta
Hei Jouko.
Minun skanneri on niin huono että parempi on kun heität postiosoitteesi yv:nä niin voin lähettää prujut sulle kirjeessä.
Ei maksa mitään.

Helmikuu 09, 2008, 16:56:22 ip
Vastaus #148

Jouko Kuisma

  • *
  • Jäsentiedot Poissa
  • Viestejä: 2406
Kiitosta vaan Antti!
No itteppä menin kysymään, oma syy    :o    ....mää mitää noista tersseista ja kvarteista  ymmärrä.     
« Viimeksi muokattu: Helmikuu 09, 2008, 16:58:07 ip kirjoittanut Jouko Kuisma »

Helmikuu 10, 2008, 07:41:54 ap
Vastaus #149

Antti Jokinen

  • Vieras
Kiitosta vaan Antti!
No itteppä menin kysymään, oma syy    :o    ....mää mitää noista tersseista ja kvarteista  ymmärrä.     

Hö, mä selitin eilen saman vaimolle suusanallisesti. Kun kysyin ymmärsitkö, hän hymyili kauniisti ja sanoi juu...  ;)