Aihe: Löytyykö valokuvaa Värisen Veikon Norton Manxista 70-luvulta ?

[Matti Kivistö]

Sama kuin otsikossa:
Löytyykö valokuvaa Värisen Veikon Norton Manxista 70-luvulta ?
Olen muuttamassa Veikon vanhan kisapyörän 70-luvun asuun eli lasikuitukatteilla.
Pleksi täytyisi tehdä uusi mutta pyörästä ei minkäänlaista kuvaa.
Löytyykö joltakin vanhoja kisakuvia joissa pyörä näkyisi ?
Veikkohan kaatui sillä Ahvenistolla 70-luvun alkupuolella, ehkä -72, koneen leikattua kiinni.
Sen jälkeen pyörä ei ole ollut siinä muodossa.

[Matti Kivistö]

Eikö tosiaan kellään ole kuvia 60-70-lukujen vaihteen kisoista ?
Imatrallakin Veikko ajoi koska juttu kertoo että itse Agostini oli ihaillut Veikon pyörää varikolla !

[Jaakko Latvanen]

Eipä ollut kameroita tuohon aikaan, Imatralla kyllä ahkerasti kisoja ja pyöriä katsoin, aika läheltäkin joskus.  Oma muisti kaiveli sellaisia, että Veikko Värinen olisi Imatralla harjoituksissa kaatunut, ja myös jonkun teknisen vian takia.  Ja muisti kaivaa sellaista tilannetta, että olisin ollut paikalla, kun Veikko kertoi kaatumisestaan, ja tarina päättyi niin, että ehkä ensi vuonna ei ajeta, mutta sitten taas ajetaan.  Mikä vähän kummastutti, kun muistini mukaan hän ei mitenkään pahemmin loukkaantunut tuossa kaatumisessa.  On myös mahdollista, että lapsen tai nuoren mielikuvituksella olen rakentanut tämän tarinan kuulopuheista, mutta vahva se muistikuva on kuitenkin nyt?

Veikko ei ehkä ollut huimapäisin ja nopein tuon ajan suomalaisista kuljettajista, mutta toinen muistikuva on minulla hänen varikkopilttuustaan; pyörät olivat tip-top kunnossa ja kiiltäviä, työkalut ja varaosat esimerkillisessä järjestyksessä!  Tämä voisi olla syy, että hänen pyöränsä olisi tullut kuvatuksi, vaikka ei ihan ykkössuosikki olisi voittajaksi ollutkaan?

Imatralla ilmestyi sanomalehti nimeltä Ylä-Vuoksi tuohon aikaan, ja sen ajan lehdet ovat luultavasti digitoituina jossain?  Ylä-Vuoksi meni Lappeenrannassa ilmestyvän Etelä-Saimaa -lehden omistukseen myöhemmin, heillä saattaisi arkistoja olla?  Ne eivät ole julkisesti netissä haettavissa, 60-lukua jo nykyisin rajoittaa jotkut tietosuojapykälät, mutta jos oikein haluaa asiaa tutkia, ottamalla yhteyttä lehteen, voisi arkistoja saada avatuksi?  Mobilialla on myös aika lailla ajoneuvoihin liittyvää kuva-arkistoa, mutta siellä ei ehkä hakusanoja ole kuin korkeintaan "Imatranajot"?

Jos jollakin olisi Imatranajojen käsiohjelmat tallessa, ja voisi sieltä varmistaa, minä vuosina Veikko Värinen on viissatasissa ollut osanottajana, ja millä numerolla, ja kilpailujen päivämäärät, voisi lehden arkistoissa päästä eteenpäin helpommin?  Jos siis jaksaa oikeasti panostaa asiaan, ihan itsestään ei varmaan löydy eikä suoraan hakusanoilla, vaikka sitäkin toki voisi kokeilla Ylä-Vuoksen arkistojen kohdalla.

Imatranajojen historiasta netistä löysin tällaisen valokuvan Imatranajojen lähtöpaikalta, tässä ollaan viissatasten kisaan lähdössä, mutta vuosiluvusta ei ole tietoa.  Kuvan perusteella ollaan ehkä 64 tai 65 vuodessa, eli ensimmäisissä MM-kisoissa, kun pyörissä on vielä noita ohjaustangon sivuille tulevia ja kuljettajan kädet peittäviä katteita, ne taisi sääntö kieltää joko 66 tai 67 vuoden alusta?



Tällaisia kirvotti vanhan miehen muistelukset tällä kertaa, eipä tästä paljoa apuja ole?
jaakkovaakko

[Matti Kivistö]

Kiitos Jaakko kuvasta.
Tuossa numero ykkösen Nortonissa on vähän samanlainen kate kuin Veikon pyörässä.
Sanot että tuollaiset kiellettiin jo 60-luvun puolella mutta olisikohan ne kansallisissa kisoissa vielä olleet luvallisia ?
Siinä olet oikeassa että Veikon pilttuu oli varmasti kunnossa, sen verran pikkutarkka kun oli.
Samanlainen tuntemus minullakin on ettei Veikko ollut suurien riskien ottaja mutta kaatui kuitenkin useamman kerran.
Jotakin hän kertoi Imatran kaatumisestakin, olisikohan liukunut läheltä ohi jostakin kaivon kannesta ?

[Jaakko Latvanen]

Kävin tekoälyn kanssa keskustelua katteista ja sääntömuuntoksista ja vuosiluvuista.  Pienen ohjauksen jälkeen se löysi tällaista tietoa.  Teksti alla on siis tekoälyn tuottamaa, ja sehän ei ota vastuuta mistään... eikä sinne saa näköjään millään voimalla kappalejakoa, vaikka kopioidussa tekstissä niitä olikin, tänne tuli kaikki yhtenä pötkönä, ja vaikka kuinka laittaa tyhjiä rivejä väliin, aina pakkaantuu tänne yhdeksi pötköksi:


"1. Ensimmäinen sääntö (1957–1958)FIM päätti kieltää kokonaan suljetut katteet lokakuussa 1957 pidetyssä kongressissaan, ja sääntö astui voimaan 1. tammikuuta 1958.Alkuperäinen vuoden 1958 sääntöteksti kuului näin:"Streamlining is forbidden beyond the wheel spindles (axles). The front wheel must be visible from both sides, and the fairing must not extend forward of a vertical line drawn through the front axle."(Suomennos: Virtaviivaistaminen on kielletty pyöränakseleiden linjan ulkopuolella. Etupyörän on näyttävä molemmilta sivuilta, eikä kate saa ulottua etuakselin kautta kulkevan pystysuoran linjan etupuolelle.)Tämä sääntö jätti porsaanreiän ohjaustangon ja kuljettajan käsien kohdalle: kate sai tulla taaksepäin kuljettajan sivuille suojaten käsiä viimalta, kunhan se ei mennyt akselilinjojen yli eteen tai taakse.2. Etsimäsi 1960-luvun tarkennus ja teksti (Voimaan 1968–1969)Kun tehtaat (erityisesti italialaiset ja japanilaiset) alkoivat hyödyntää porsaanreikää rakentamalla "kourumaisia" delfiinikatteita, joiden sisään kuljettajan kädet ja kyynerpäät upposivat suojaan sivutuulelta, FIM reagoi.FIM hyväksyi uuden, täydentävän pykälän Code Techniqueen syksyllä 1967, ja se astui voimaan kaudelle 1968 (ja sitä valvottiin ehdottoman tiukasti MM-sarjassa vuodesta 1969 alkaen), jolloin FIM teki muutenkin historiallisen suuren TT-sääntöuudistuksen (rajoittaen sylintereitä ja vaihteita).Tarkennettu virallinen sääntöteksti lisättiin teknisiin sääntöihin (mm. kuuluisaan Appendix J / Code Technique -liitteeseen) seuraavassa muodossa:"The fairing must be designed so that, from the side view, the rider's arms (including forearms and hands) and legs are completely visible in the normal riding position. Any device or shape of the bodywork which encloses the rider's limbs or conceals them from a lateral silhouette is strictly prohibited."(Suomennos: Kate on suunniteltava siten, että sivulta katsottuna kuljettajan käsivarret [mukaan lukien kyynärvarret ja kädet] sekä jalat ovat täysin näkyvissä normaalissa ajoasennossa. Kaikki katteen laitteet tai muodot, jotka sulkevat kuljettajan raajat sisäänsä tai piilottavat ne sivuprofiilista, ovat ankarasti kiellettyjä.)Säännön viralliseksi mittausohjeeksi otettiin katsastuksissa kriteeri, jonka mukaan pyörän sivuprofiilin yläreunan oli oltava suora tai alaspäin kaareutuva ohjaustangon kohdalta – mitään ylöspäin nousevia "siipiä" tai suojakuppeja käsille ei sallittu.Vaikutus Suomen Moottoriliiton (SML) katsastuksiinSuomessa sääntöä sovellettiin kansallisissa kilpailuissa vuodesta 1969 alkaen.Tämä aiheutti varikoilla (kuten Imatranajon kansallisissa lähdöissä ja Ruissalossa) tunnettuja tilanteita, joissa katsastajat kävelivät pyörän sivulle ja pyysivät kuljettajaa menemään aerodynaamiseen "makuuasentoon" tankin päälle. Jos katsastaja ei nähnyt kuljettajan ranteita tai kyynärvarsia selkeästi sivulta, kuljettaja lähetettiin varikolle hakemaan rautasahaa. Katteiden reunoista jouduttiin leikkaamaan paloja pois vielä juuri ennen harjoitusten alkua."

[Jaakko Latvanen]

Siitä Imatran kaatumisesta.  Minun muistini tarjoaa sen paikaksi pistetaloille tuloa.  Silloin ajettiin vanhaa, pidempää rataa, lähtö ja maali siinä Rajapatsaan Kesoilin nurkilla, ja vanhatkin pyörät saivat aika lailla vauhtia siihen rautatiesillalle mennessä.  Sen kuulemani - siis Veikolta itseltään muistini mukaan, minä varmaan pikkupoikana takarivissä, kun hän on sitä toisille selvittänyt? - tarinan mukaan hän oli kaatunut ihan siinä jarrutuksen alkamisen hetkinä, eli lähes maksiminopeudesta, ja liukunut varmasti ehkä sinne liikenneympyrälle asti?  Tällekään tarinalle en anna takuuta; on tullut vastaan tilanteita, missä on varma, että muistaa jotain oikein, mutta kun asioita aletaan faktojen kanssa sovittaa ja selvittää, ilmenee, että tarinan palaset ovat tosia, mutta muisti on iloisesti sotkenut ihmisiä ja vuosilukuja samantapaisissa asioissa.  Kovasti olen oppinut, että vaikka olisi jostain miten varma, ei kannata isoja vetoja lyödä...

jv

[Jaakko Latvanen]

Vielä palaan tuohon sääntöjä, niiden muutoksia ja vuosilukuja käsitelleeseen, ja tekoälyn kirjoittamaan tekstiin.

Se tekoäly, miltä asiaa kyselin, on Googlen vapaasti käytettävä, siis ilmainen, tekoäly.  Kysyin suomenkielellä, sain vastauksen suomenkielellä, lukuunottamatta alkuperäisiä sääntötekstejä, mitkä olin pyytänyt alkuperäisellä kielellä.

Tämä tekoälymalli on jotakin oikean tekoälyn ja hakukoneen väliltä.  Se etsii samansisältöisiä ja samaa asiaa käsitteleviä tekstejä netistä.  Ja kun löytää, muodostaa niistä vastauksen.  Oikeiksi luonnehdittavat tekoälyt poikkeavat ainakin siinä, että ne ovat kriittisempiä itseään kohtaan.  Eivät innostu löytäessään yhden asiaa selvittävän tekstin, vaan hakevat tukea toisista paikoista, osaavat jollain perusteilla jopa arvioida niitä lähteitä.  Toisaalta, alkeellisemmatkin tekoälyt usein laittavat vastauksen viereen lähteen tai lähteitä, mistä ovat vastausta hakeneet, ja käyttäjä voi arvioida luotettavuutta.  Tekoäly kuitenkin käy viidessä sekunnissa läpi sellaisen määrän mahdollisia tietolähteitä, mihin minulta menisi koko loppuelämä.

Oletan, että Googlen ilmainen tekoäly, kun olin muutaman kerran sen komentanut tarkentamaan tietojaan, löysi oikeat sääntöpykälät, kuten ajankohdatkin.  Mutta esimerkiksi se kohta, missä tekoäly siteerasi jotakin tekstiä, kuinka katteita jouduttiin sahailemaan konetarkastuksissa; sen tausta voi olla esimerkiksi jonkun kilpa-ajajan 80-vuotispäivän haastattelusta, mitä ennen on kilistelty jo aika monta sampanjalasia, ja missä haastateltava ei ole antanut dokumentille aineistoa, vaan pikemminkin kuvannut tunnelmia, tapahtumia ja käynyt läpi omia muistojaan, millä saattaa olla taipumus parantua ajan kuluessa.  Jos tekoäly ei ole kysyttyyn asiaan muuta viitetekstiä löytänyt, on kelpuuttanut yhden kerrotun tarinan sellaisenaan, ja tarjoaa sitä totuutena.

Tekoäly on oiva keskustelukumppani, kun sen rajoitukset ymmärtää.  Ja aika usein enemmän kuin aika hauska!  Silti se on kone, mikä ihmisen on hyvä sisäistää, muuten saattaa tekoälyn kanssa keskustelu vaikuttaa omaan mielenterveyteen.

Jaakko Latvanen, 76 vuotta elämänkokemusta ja korkeakoulututkinto omien pohdintojen taustalla, sekä suosittaa että varoittaa tekoälyn syövereistä.  Fakta kuitenkin on, että tekoäly on tullut jäädäkseen, kehittyäkseen, ja vaikuttaakseen ihmisen elämään, sitä emme voi enää mitenkään estää.  Ohjata oikeaan suuntaan, ja varoittaa riskeistä, toivottavasti voimme?