Nykytilanne varmaan erilainen kuin ennen,jolloi asiat olivat
paperisten luovarien ja vastaavien varassa.
On kokemuskin,kun myin 70-luvulla pärräni ja se ostaja
ei ikinä laittanut sitä nimiinsä.
Meni lähes 10 vuotta ja sitten pamahti vakuutusyhtiöltä yli
12000 markan lasku maksamattomista vakuutuksista kun joku sen oli liikenteeseen ottanut. Oli
semmoinen kertoimella räknätty lasku.
Hätähän siinä meinasi tulla- ja yhtiö ei ollut kuulevinaankaan, kun
sanoin sen myyneeni kauan sitten ja lähettänyt olin luovarin kopionkin,
jonka yhtiö siihen aikaan vaati saada kaupan vahvistukseksi.
Olivat kai hukanneet ja sitten väittivät,etten ollut edes lähettänyt.Tai jotain. ... Mutta sitten kaivoin papruni läpi ja
viimein löysin oman kappaleeni luovarista. Soitin yhtiöön ja sanoin,että
nyt löytyi. Käskivät lähettää. Jouduin vastaamaan,että en tasan lähetä tätä alkuperäistä. Vaan kun pitää lähettää alkuperäinen,oli vastaus.
No juu- mie poika marssinkin siitä pankkiin,otatin kopion ja siihen todistajaksi pankinjohtaja, eräs kaupanvahvistaja,pankin lady
ja sattumoisin pankissa ollut tuttu poliisikin.
Sitten lähetin. Ja odotin. Viimein soitin taas yhtiöön, että mikä meininki? Kun se laskun eräpäiväkin jo läheni.
Löytyi sitten lopulta tyyppi, joka sanoi,että revi lasku. On aiheeton. Kysyin kuitenkin ,että jotain puuttuu nyt kumminkin.
Seurasi hiljaisuus toisessa päässä linjaa-sitten se tyyppi varovasti kysyi...mitäköhän puuttuu? Sanoin, että
anteeksipyyntö nyt ainakin. Löi pentele luurin korvaan. No-kai sekin voidaan anteeksipyynnöksi tulkita...?
t. Markku
