Mulla oli tehtaan kuosissa oleva 900cc Thruxton. Oli ainut uusi pyörä, minkä koskaan olen omistanut.
Siinä oli muuten hyvä ajoasento, mutta käsille kävi pidemmällä ajolla alle 120 nopeuksissa. Pyörä oli jo sitää uudempaa versiota, jossa kliponit oli vaihdettu normi brittisarviin, jotka on vaan käännetty väärinpäin. Mun ruumiinrakenteella niiläkin oli käsien päällä liikaa painoa.
Olisihan ne sarvet ollu helppo kääntää toisinpäin, mutta tyyli, joka minua suuresti miellytti, olisi kärsinyt. Helppo sillä oli ajaa sellaista nopeutta, että sitä nostetta oli....oikein pyysi lisää, varsinkin mutkaisella tiellä tuli lakia rikottua. Ratakokeilut jäi tekemättä, mutta olisi saattanut olla mukava oikein luvan kanssa päästellä.
Kliponimallisella en ole ajanut, mutta kylmillä tyypeillä kokeiltuna olivat kyllä melkoisen alhaalla ja kääntövara tosi pieni. Tosin se sama kääntövara oli jäänyt tuohon uudempaankin, mutta kun stoppareista pikkuisen hilppasi pois, niin lakkasi pihakääntelyissä säikäyttelemästä. On kyllä v-mäinen tunne, kun kävelyvaihdissa kääntää pyörää ja stoppari kolahtaa, kun pitäisi vielä kääntyä. Ottaa koipeen, kun joutuu tosissaan vastustamaan kaatumista.
Jalkatapit olivat enempi keskellä kuin takana ja ne sopivat hyvin. Myös istuma-asento on selälle hyvä.
Aikuinen poika siihen sitten ihastui ja jouduin vaihtelemaan pois. Paljon parempi kruisailupyörä se oli kuin seuraava 1200cc malli, joka hienolla tekniikallaan ja voimalla pesi vanhan sata-nolla kevyen edeltäjänsä. Himotti kovasti tuo uudempi, mutta onneksi ei ollut sitä välirahaa.
