Mites nuo istuimet, tuliskos ees hyvä pelkällä päällisellä? Oma kokemus vanhoista penkkimallin istuimista on, että myös ne pehmusteet on painuneet aika lailla ajan saatossa. Kun kuskikin saattaa olla elopainoaan parantanut siinä ajan saatossa, penkki lässähtää istuessa sinne pohjapeltiä vasten, ja muuttuu epämiellyttäväksi sekä persauksille että jaloille, mitkä joutuvat entistäkin koukumpaan pienen pyörän päällä? Jos lässähtäneen pehmusteen päälle löytää ehjän päällisen, se päällinen murtuu muutamalla reissulla reunoistaan, kun on kovettunut, ja menee jyrkälle vekille kuskin istuessa.
Jos yhtään ajopyörää aikoo, on osaava verhoilija ja hyvä malli paras vaihtoehto; sekä päällinen että pehmusteet uuteen uskoon! Jawan penkistä on sellainen kokemus, että alkuperäinen oli vielä vaahtokumia, ja siinä oli jouston takaamiseksi sellaiset tyhjät ontelot pehmusteen sisässä. Penkistä tuli hyvä sillä alkuperäisellä pehmusteella, kun lisäsi vaahtomuovirouhetta ne kaikki lokerot tunkemalla melko tiukalle täyteen! Pitkään istumiseen sellainen penkki, mikä heti kokeillessa tuntuu liian kovalle, on kuitenkin paras; ei ole rekkojen penkit lösöleposohvia, ei. Ja lyhyeenkin ajeluun polvikulmassa jokainen sentti loivemmalle on muutos oikeaan suuntaan. Jos pyörää tekee vain näyttelyyn, ei ajettavaksi ollenkaan, silloin ehjä päällinen ajaisi toki asian?
Suzukin penkin entistämisestä ei kokemusta eikä tietoa ole, kuten ei monesta muustakaan asiasta... mutta yleisesti, kun kerran tekee, kannattaa tehdä hyvä samoin tein!
jaakkovaakko