Moottoripyörän katsastus nostaa taas päätään. Saas nähdä miten tälläkertaa käy. Valtiohan tarvii rahaa siitä taitaa olla pohjimmiltaan kyse.
Ei ole valtion rahantarpeesta kyse tässä, katsastus on yksityistä toimintaa.
Takavuosina, kun meikä oli aktiivinen lobbari näissä motskariasioissa, päätöksenteko lainsäädännön sisällöstä perustui vielä jotenkin järkeen eikä tunteeseen. Kun kyettiin esittämään tieteellisyyteen perustuvia rationaalisia syitä tietynlaiselle lainsäädännölle, päättäjät hyväksyivät ne, ja harrastuksemme edellytykset kohentuivat - tai eivät huonontuneet vastakkaisten, mutta huonosti perusteltujen esitysten seurauksena. Myös tämä määräaikaiskatsastushanke on kaatunut viimeksi meikäläisen ja suomenhevosmies Juupen laatiman tutkimuksen perusteella hiukan toistakymmentä vuotta sitten.
Järkiperäisyys tässä määräaikaiskatsastusasiassa perustuu siihen, että katsastusten myötä yhteiskunnan on voitava säästää onnettomuuksien aiheuttamissa kustannuksissa enemmän kuin mitä katsastamisesta aiheutuu kustannuksia. Taloudellisin termein ilmaistuna tämä tarkoittaa, että hyöty/kustannussuhteen täytyy olla suurempi kuin 1. Osoitimme aikaisemmin hyvin kiistattomasti, että suhde ei tule olemaan yli 1, vaan se oli optimistisesti arvioituna tuolloin 0,06. Toisin sanoen todella kaukana ykkösestä.
SMOTO:n ja MMAF:n mies, kutsuttakoon häntä tuttavallisesti nimellä Antti, jatkoi hiljattain ansiokkaasti tuota meidän tekemäämme tutkimusta siitä, mihin jäimme. Mukaan tuli seuraavan 10 vuoden onnettomuustutkinta-aineisto. Samalla laskutavalla voitiin todeta, että hyöty/kustannussuhde aineistona olleen ajanjakson osalta oli hieman noussut, nyt se oli 0,08. Edelleenkin siis todella kaukana ykkösestä, saati sen ylittävistä arvoista. Johtopäätös tästä on, että moottoripyörien määräaikaiskatsastamisella ei saavuteta kustannuksia vastaavaa hyötyä.
Minun aktiiviaikojeni jälkeen yhteiskunnallisen päätöksenteon luonne on muuttunut. Nykyään vähän asiassa kuin asiassa järkiperäisyys, rationaalisten tavoitteiden asetanta ja niiden punnintaan perustuva harkinta ovat väistyneet tunneperäisyyden, tavoitteidenasetannan yksisilmäisyyden ja ylipäätään erilaisten huuhaatavoitteiden edestä. Näin näyttäisi asianlaita olevan myös tässä katsastushommassa. Siihen yhdistyy vielä justiinsa sopivasti busineksen intressi, money talks, sanotaan.
Näin ollen ennustan, että typerästi tässä käy, ja joudumme siirtämään varallisuuttamme katsastusyrityksille.
Pahoittelen, että olen muuttunut pessimistiksi. Erityisesti pahoittelen, että kirjoitukseni sivuaa vahvasti politiikkaa ja saattaa sellaisena aiheuttaa traumaattisen kokemuksen naisille ja lapsille.
