Tuota tuota... en ole itse ikäpäivänä ostanut mitään rekisteröitävää ajoneuvoa osamaksulla. Mutta oon nähny rekisteriotteita, missä haltija on henkilö, kenen pihalla ajoneuvo yleensä seisoo, ja omistaja on joku enemmän tai vähemmän epämääräinen rahoituslaitos. Oliskos silloin mahollista, että yks kaunis aamu kun se haltija on lähössä töihin, ei ajoneuvo ookkaan siinä pihalla, vaan se enemmän epämääräinen rahoituslaiton/s ois kattonu asiakseen myydä se vehjes jollekin ihan muulle?
Kerran oon ostanu bona fide - hyvässä uskossa - yhden auton, ja osottautui, ettei se myyjä sitä ollutkaan omistanut, haltija vain oli. Ja kerran oon silloin MP-Tarvikkeen aikana myyny meille myytäväks toimitetun kevytmoottoripyörän, minkä kohalla kävi samoin; ei omistaja ollutkaan omistaja... molemmat kaupat saatettiin loppuun puhuttujen ehtojen mukaisesti, mutta toimenpiteet aiheuttivat kyllä minulle ja toisessa tapauksessa puoliksi omistamalleni yritykselle ylimääräistä vaivaa ja kuluja. Ns. oppirahoja siis, kun ei oltu ymmärretty tarkistaa omistussuhteita.
Ja osamaksusopimuksien välttäminen ostajana ei ole johtunut suuresta varallisuudestani, vaan pikemminkin silloin aikoinaan pohjattomasta köyhyydestä, mikä viimeiseen saakka laittoi kiertämään mitään tulevaisuuden velvollisuuksia. Eli olemaan ilman, kunnes on varaa...
jaakkovaakko
PS. Hannu Vehniäisellä kokemusta kaupankäynnistä, mutta tässä kysymyksen aiheen tapauksessa siis se joukostamme poistunut henkilö oli ajoneuvon haltija, ei omistaja. Toisinpäinhän tapaus on selvä, kenenkään omaisuutta ei voi toinen myydä ennen omaisuuden ja perillisten selvitystä eli perukirjoitusta, vai?
PS2. Kyllä myö Eero päivä päivältä suuremmalla todennäköisyydellä elämme vaihetta, missä seuraava meitä läheltä liippaava perukirjoitus ei ole enää meidän murheemme pienimmässäkään määrin. Mutta ei se todennäköisyys silti ole aivan täysi yksi, ennenkuin sitten, kun se ei ole enää todennäköisyys...
