Aihe: Museonvartijan virka

[Jaakko Latvanen]

Olin viikolla Mikkelin Kameraseuran retkellä, vähän niiko oppaana, kun olin mukana olijoista ainut kuka oli ennenkin käyny.  Sarkaslammen kalliomaalaukset oli retken kohteena, Juvan kunnan puolella, vajaat 30 km meiltä Anttolasta.  Ja Kuparonvirran lossin takana.  Paikka on kesällä aika pitkän ja hankalan patikoinnin takana, mutta nyt kun lampien jäillä oli hankikanto, pääs vaivattomammin paikalle.

Muinaismuistovirasto pittää noita 5000 vuoden takasia maalauksia arvossaan, ja on palkannu vartijan sinne.  Hän ei itsestään numeroa tee, mutta paljastui kuitenkin, kun ajoin kuvat naamioitten paljastukseen kehitetyn TÄ-ohjelman läpi!

Ens kuva siltennää eli ilman tuota erikoissuodatusta:

Ja sitte, mitä suodatus siitä paljastikaan:

Vielä linkki kansioon, missä suunnilleen tusinan verran kuvia samasta paikasta, sekä taiteellisia että maisemia:

https://flic.kr/s/aHBqjBhjb9

Takas ajeltii vielä saariston ja jääteitten kautta, mikä oli kaapunnissa (Mikkelissä) kasvaneille melkonen elämys!  Tää liittyy moottorpyöräilyy sitä kautta, että noitten teitten ja reittien tuntemus on miulle syntyny sillon, kun se leikkienduro vielä asu meillä, mitä aikaa välillä kaiholla muistelen.

jaakkovaakko

[Jaakko Latvanen]

Kiitokset Eero kommentista!

Siitä Kawasakista.  Sitä aikaa mie kaipaan, millo jakso ja pysty moottoripyörillä ajelemmaan, maastossakkii.  En sitä yksittäistä pyörää, enkä mitään muutakaan pyörää.  Ne on oman hommansa hoitaneet aikanaan, ja tarpeen täyttäneet, miun kohalla.  Toivottavasti täyttävät jonkun toisen tarpeet hyvin ja pitkään.  Vielä joku vuos sitte pysy liikennevaloissa fillarilla pystyssä laittamatta jalkaa maahan paikallaan.  Nyt pittää olla tuki tai penkki alle, kun nostaa kameran silmälle.  Tää on tällästä, mutta ei sinällään kyynelin kerrottavaa, tehään ite kukin sitä mihin vielä pystyy!

Noista "haamuista" valokuvissa.  Esimerkiks jääputouksista niitä etin, samaten kallioista.  Erittäin harvoin oon ennen kuvausta nähnyt niitä, vasta kuvaa tietsikassa käsitellessä nousevat esiin; vissiin alkavat liikkua, kun pääsevät lämpimään?  Mutta niiko totesit, sitte kun joku kuva on kerran silmiin muodostunu, sen näkee samassa tai samasta paikasta otetussa kuvassa ensimmäisenä, joskus ihan häiriöksi asti!  Semmonen on meijän mielikuvitus.  Tuon museonvartijan kuvassa on semmonen sattuma, että kallion muodossa ei ole tippaakaan rajaa kasvojen toisella poskella, kasvojen ja hiusten välissä.  Tumma kohta siinä kohtaa kuvassa on Kinnusen Kalevin oikealla puolella kuvassa olevan puunrungon varjo.  Ja se varjo tarvi muodostuakseen enskin auringon paisteen, ja oli siinä kasvoissa oikeassa kohassa ehkä 3...5 minuutin aikaikkunassa, millon just satuin siinä kohtaa jakkaralla istumaan ja ottamaan nuo kuvat.  Tai en silleen sattunu, kun etukäteen olin suunnitellut ottavani kuvan, missä muutama kameraseuralainen kattoo ja kuvaa kallionseinässä olevaa, 5000 vuotta sitten jonkun siihen maalaamaa hirven kuvaa.  Sitä kuvaa varten olin jakkaran pystyttäny vähän kauemmas jäälle, ja odotin toisia siihen eteen.  Ja siis museonvartija vasta kotona tietsikan ruudulla heräs henkiin, en sunkaan siellä jäällä huomannut.

Se on kuvissa niiko elämässä yleensä, aika lailla sattuman kauppaa.  Jos sattumalle antaa enemmän mahollisuuksia, voip vähän vaikuttaa; kotisohvalla ei tuotakaan kuvaa ois saanu.

Jatketaan kuitenkin harjotuksia, edelleen, kukin omien harrastuksiensa ja toimiensa parissa!  Parhainta kevättä kaikille palstalaisille!

Jaakko

[Markku Juusela]

Moro

Onhan tossa toinenkin vartija,ainakin mun silmään löytyy.

[Pekka Lankinen]

" Ja siis museonvartija vasta kotona tietsikan ruudulla heräs henkiin, en sunkaan siellä jäällä huomannut."
No jo mä ajattelinkin, että kuin oot tikkaat ja muut maalauskamppeet tuonne raahannut...