Ihmisjalan tai käden ohjaamassa vaihdelaatikossa ei voi olla kahta vaihdetta yhtä aikaa päällä, jos olisi, tulisi päreitä. Jollakin teorialla ajatellen on silloin kaikkien vaihteitten välissä vapaa, siis vaihteensiirron voi laittaa sellaiseen asentoon, että ei ole kumpikaan viereinen vaihde päällä. Vaihteensiirto vie kuitenkin yhdellä liikkeellä esimerkiksi ykköseltä kakkoselle, eli se vapaa ohitetaan sujuvasti.
Usein vaihteensiirtäjän lukittuminen kunkin vaihteen kohdalle on hoidettu sellaisella piparkakku-rinkulalla, missä jousikuormitteinen kuula seuraa piparkakkua, ja se pyrkii pitämään vaihteensiirron oikeassa kohdassa, eli kuulan kolossa ja vaihteen päällä. Tyypillisesti siinä on piparkakun ulospäin olevassa sakarassa pienempi kolo vapaan kohdalla, kuitenkin riittävä pitämään vaihteensiirto siinä vapaan kohdalla. Lukitus on toki voitu tehdä muutenkin kuin piparkakulla, esimerkiksi ihan suoraan tankoon tai sellaiseen kaarilevyyn, mutta periaate usein sama jousikuormitteinen kuula seuraamassa kolotettua pintaa. Niissä väleissä, missä ei ole tarkoitus vapaata olla, eikä ole sitä ylimääräistä pikkukoloa, ei vaihde itsestään välivapaalla pysy, vaan lukituksen kuula pyrkii kääntämään siirron jompaankumpaan viereiseen vaihteeseen. Siis teoriassa vapaa on, mutta ei siinä pysy.
Ei ole aivan harvinaista, että moottoripyörän vaihteensiirron lukitukseen olisi tehty oma vapaakolonsa myös kahden suurimman vaihteen väliin; ajatuksena on ollut mahdollisuus laskea vapaalla mäkeä alas paikoissa, missä mäet ovat pitkiä, eikä rasittaa kaksitahtista konejarrulla.
Tuon ajan Minarelleja, mistä tässä vitjassa on kirjoitettu, en ole koskaan nähnyt läheltä edes päältäpäin, sen osalta vaihteensiirron lukitusjärjestelmästä ei ole pienintäkään käsitystä, otin vain kantaa tuon missä välissä on vapaa ja missä ei -keskustelun tekniikan kannalta katsoen lievään epätäsmällisyyteen.
jaakkovaakko
