Keräilijöille on merkitystä levyn painoksella, alkuperämaalla, markkina-alueella, prässierällä, kunnolla ja monella muullakin asialla. Uusintapainokset ja vallankin "Nice Price" ja vastaavat halpisversiot ovat vähemmän arvokkaita. Soivat kyllä yleensä lähes yhtä hyvin.
Alkuperämaa ja markkina-alue selviää yleensä helpoimmin, levyn takakannessa näkyy yleensä selvästi tuotenumero, ja monesti valmistusmaa ja joskus painovuosikin pienellä jossain kulmassa. Levyn etiketeissä voi olla eroja, ja prässierän numero on yleensä nähtävissä itse vinyylissä siinä sileällä loppukaistalla.
Kuntoluokat ovat kansainväliset, EX ei tarkoita "entistä" vaan EXcellenttiä, se on virheetön mutta käytetty levy. Siitä sitten alaspäin EX-, VG+ (Very Good plus), VG, VG- ja niin edelleen. En hankkisi VG:n alle luokiteltuja, ne jo yleensä ritisee tai naksuu. "Mint" meinaa avaamatonta, "NM eli Near Mint sitä että se on avattu mutta ei vaikuta soitetulta. No, näitä sovelletaan vallankin eteläisessä Euroopassa melko vapaasti.
Viivakoodi (se mikä kassalla luetaan) yleistyi vasta joskus 80-luvun puolessa välissä, se on hyvä tunnusmerkki uusintapainokselle, jos teos on julkaistu vaikkapa 1982 tai aiemmin.
SItten on erikseen virhepainokset, esimerkiksi se joku Hurriganesin levy missä pojaat on Cadillacin takapenkillä, niin siitä on sellainen versio liikkeellä jossa levyn tekoon osallistunut herra Vuorimies onkin saanut nimekseen Vuoromies. Pari sataa vaikkei olisi niin priimakaan. Tai jotain. Joskus on A-puolen etiketti B-puolella(kin) tai muuta kummallista, näitäkin jotkut keräilevät.
En itse levyjä varsinaisesti keräile, mutta tuollaista on oppinut kun on keräilijöiden kanssa tekemisissä
Mulla on suurin osa levyistä vanhaa perua alkaen teinivuosilta, uudet käytetyt, ja uudet uudetkin ostan soittamista varten. Kotelo mielellään saisi olla siisti, koska kaikki uutena ostamani ovat 35+ vuoden jälkeenkin vielä siistejä ja puhtaita. Levyn pitää olla jokseenkin virheetön, pienenpieni ritinä menee jos ei parempaa löydy. Usein ritinät kyllä lähtevät kun levyn pesee. Ja muovikuoret saa aina huutia, usein myös alkuperäinen paperinen sisäpussi, tilalle laitan antistaattisen muovivuoratun.
Noita arvoja ja eri versioiden eroja voi tarkastella vaikkapa tällaiselta saitilta:
www.discogs.comOmalla vastuulla
