Mie oon nykysin ärsyyntyny etenkin jenkkien tekemiin dokumenttijuttuihin; niissä ens puhuva pää kertoo, mitä kohta kerrotaan ja näytetään,sitte koko ajan joku sepostaa sen, mitä kuvassa näytetään, ja lopuks taas puhuva pää kertoo, mitä kerrottiin ja näytettiin, ja sitte kertoo, mitä seuraavassa jaksossa kerrotaan ja näytetään. Ihan niiko ne ois tehty äälilöille? Tai niin kai ne onkii tehty... ja onhan se tasa-arvoa, että sekä kuurot että sokkeet kestää kärryillä, ja kestää kärryillä, vaikka ois kolme neljäsossaa ajasta jääkaapilla.
No oli tuo bulgarialaisten dokkari kyllä toisesta ääripäästä; siinä ei kerrottu, oli pääteltävä ihan ite, eikä tosiaankaan vauhti ollu hengästyttävä. Eikä kuva hypänny puolen sekunnin välein asiasta toiseen, eikä diskovalot välskänny missää kohtaa. Kattojan omille ajatuksille jätettiin varmasti riittävästi tillaa. Jostain syystä kuitenkin tykkäsin, kun en ees nukahtanu välillä kertaakaan. Kun vahingossa sen alun näin, niin ajattelin kattoo hetken enneko meen nukkumaan, ja jos vaikuttaa mielenkiintoselta, katon paremmalla ajalla Areenasta. En malttanu keskeyttää, vaan katoinkii suorana loppuun asti, niiko kerroin.
jaakkovaakko
