17-vuotiaana, talvella 1968, ajoin jääratakilpailuissa 175-kuutioisella Husqvarnalla, ja kesällä motocrosskisoissa sekä yhden maaratakilpailunkin. Jossain mp-kaupassa muistaakseni oli tullut kylkiäisenä Ohei. Miulla oli aiemmin maantiemoottoripyöräilyä varten sellanen Jetti-mallinen kypärä, mutta se oli liian iso, ja sen markkinoin eteenpäin. Tuo Ohei istui päähän kuin siihen muotoiltu, ei lotajanu eikä heilunu, muttei puristanukkaan. Siis tosihyvä kypärä, paitsi että siinä oli melko reipas halkeema toisella sivulla! No, eihän se ollu ongelma, senkun paklas tasaseks ja maalas sutilla oman värityksen kypärään, niin täydestä meni sen ensimmäisen vuoden kilpailut ja treenit!
Sitä vaan, että kun 50 - 60 v. ikävälin ajelin trialia jokamieskisoissa, helpossa luokassa, niin ei ois enää tullu mieleen laittaa ees tasamaalla-ajeluun halennutta kypärää päähän moottoripyöräillessä, eikä sen puoleen sillä trialpyörällä yleensäkään ajella missään ilman saappaita, polvisuojia, selkäsuojaa ja kypärää. Vaikka ei lajissa vauhtia oo just kävelyvauhtia enempää.
Miehet pehmenee ajan saatossa...
Mutta hienoa säilynyttä historiaa moottoripyöräilyn alalla ovat nuo Matin Oheit, tallentamisen arvoisia ehdottomasti!
Jaakko
