Ihan näppituntumalla - siis ilman varsinaista tietoa - oon kyllä Pertin kanssa eri mieltä väriasiassa. Toki tuhannen pyörän valmistuskustannuksissa on kokonaismäärässä tuntuva ero, saati sadantuhannen pyörän, maalin valinnan seurauksena. Mutta silti väittäsin, että kyllä se on markkinaosasto mikä värit päättää. Siellä yritetään ennustaa ostajien asenteita, ja tehdä sen värisiä, mitkä mennee kaupaks. Massojen maku ratkasee, ei yksittäisen harrastajan. Toki ne markkinagurut voip olla ihan totaalisen väärässäkin ennustuksissaan ja ennakoinneissaan; jos esimerkiks musiikkimarkkinoilla osattas kansan maku ennustaa, ois helpompi pelata.
Nykyaikanen tuotannonohjaus mahollistas hyvin sellasen ajoneuvovalmistuksen, että ostaja ruksais vaihtoehot moottoriks, varusteet, värit, ja nyanssit. tiedot syötettäis tietokonneeseen, ja kohta linjan päästä putkahtas sellanen uniikkiyksilö, mitä ois olemassa vaan se yks ainoa kappale, mikä lähtis sitte logistiikkaketjussa vaeltammaa kohti ostajaansa. Ja jossain määrin tätä on tarjollakin. Mutta kun se ei kelpaa ostajalle eikä ketjulle; kun rahotus on saatu järjestetyks, ja päätös tehty, ostaja mielellään ajas samoin tein sillä uudella autolla tai moottoripyörällä kottiin, eikä jäis kolmeks kuukaudeks vuoropäivinä katumaan päätöstään ja vuoropäivinä näkemään unta siitä. Ja kun sen vanhan ajoneuvon hyvitys pitäs olla lyöty lukkoon, niin riski on jälleenmyyjälle, ja sotkuja tullee, kun ostaja rutasee sen ajoneuvonsa kylelleen tai pylvääseen enneko uus tullee. Ja on siinä vielä ostajan kannalta vaikeus valitakin, jos ihan kaikki asiat on päätettävä itse; mennee miettimisseen niin kauan aikaa, että kuume ehtii laskea, ja päättääkin ajella vanhalla...
jaakkovaakko
